Voimissaan olleen hyvinvointivaltion suotuisat vaikutukset suomalaisten koulutus- ja elintasoon liudensivat 1980-luvulle tultaessa vielä edellisellä vuosikymmenellä kiihkeänä käynyttä luokkakeskustelua niin, että koko aihe tuntui hetkeksi painuvan unholaan. Kehityksen suunnan muutti 1990-luvun lama, jota toimittaja Sanna Kajander-Ruuthin esikoiskirja Laman lapset käsitteli.  

Hänen toisen tietokirjansa alussa on pieni katsaus siihen, kuinka luokkaan liittyvät teemat ovat viime aikoina palanneet sekä kauno- että tietokirjallisuuteen, kun erityisesti 1990-luvun tienoilla aikuiseksi kasvaneet ovat havahtuneet omiin kokemuksiinsa. Luokan määrittelyssä on monta muuttujaa, eikä ihmisen kokema luokka-asema selviä pankkitilin saldosta tai puolueen jäsenkirjasta. Siksi se on niin loputtoman kiinnostava aihe.  

Teos keskittyy tapauskertomuksiin, jotka valottavat varsin tunnistettavasti sitä, miltä tuntuu ponnistaa luokasta toiseen – käänteistä luokkamatkaa tässä kirjassa ei käsitellä. Kymmenen haastateltavan tarinoissa on samoja elementtejä, mikä kertoo siitä, että esimerkiksi työväenluokkataustaisten yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ovat usein yhteneväisiä. Haastattelujen paneutuneempi analyysi olisi voinut tuoda teokseen lisää jämäkkyyttä ja sävyjä.

Sanna Kajander-Ruuth: Kaikki iloista keskiluokkaa? 10 tositarinaa luokkamatkasta
S&S 2023, 191 s.