Tänä vuonna neljättä kertaa Aleksanterin teatterissa järjestetty Helsingin oopperakesä on vakiinnuttanut asemansa vapaiden taiteilijaryhmien kunnianhimoisten esitysten tapahtumana.  Yksi ansiokas esimerkki on siellä tänä vuonna esitetty Heinz-Juhani Hofmannin säveltämä ja libretoima ja Johanna Freundlichin ohjaama Minä/Minä/Minä.

Siinä psykoottiselta Pikku Myyltä vaikuttava nuori nainen (sopraano Annika Fuhrmann) ilmeisten mielenterveysongelmiensa ohella muun muassa  ulkonäköpaineista ja ympäristöahdistuksesta kumpuavaa pahaa oloaan ymmärtäväiseen äitiin (näyttelijä Pauliina Palo), toisiin kuntosaliasiakkaisiin ja esimerkiksi Voima-lehtien päällä kadulla värjöttelevään kerjäläiseen. Pitelemätön ahdistus välittyy solistin soinnukkaiden resitatiivien, minimalistisen elektronisen taustan ja ihmishälyn ylle kohoavien lauluäänien sekä etenkin vahvaa läsnäoloa ankkuroivan kehollisen ilmaisun kautta.

Noin tunnin mittaisen kompaktin esityksen ilmaisuvoimainen teksti on täynnä moneen suuntaan ulottuvia teräviä psykologisia ja yhteiskunnallisia huomiota. Rankasta sisällöstään huolimatta se on myös hämmentävän kaunis kokonaisuus. Ninja Pasasen visuaalisessa suunnittelussa erityisen vaikuttavana elementtinä korostuvat äidin vaalimat kukat, joilla hän jopa onnistuu hetkeksi hiljentämään ylikierroksilla käyvän tyttärensä amokin.

Tälle pienelle mestariteokselle soisi satavan vierailukutsuja niin kotimaan kuin ulkomaidenkin festivaaleille ja taidelaitoksiin.