Rakastunut Shakespeare
Kari Arffman
☆☆☆
Vuosikymmeniä sitten eräs pohjoishelsinkiläinen koululuokka joutui katalan pedagogisen kokeen uhriksi. Ostarilla hengailua rakastavat varhaisteinit pakotettiin teatteriin ilman selityksiä saati teoksen sisällön valottamista. Siellä oli Charleyn täti -farssin kenraaliharjoitus.
Aluksi oppilaat olivat innoissaan: ”Päästiin tänne keskellä päivää!”
Pian innostus vaihtui tyrmistykseksi. Katsomossa piti istua hiljaa. Juoni oli epäselvä. Kukaan ei tajunnut mitään.
Kappaleessa joku mies oli toisten pyynnöstä pukeutunut naiseksi. Kun miehet olivat keskenään, he istuivat reteästi jalat harallaan, mutta kun huijauksen kohteet tulivat paikalle, valenainen risti jalkansa ja kikatti falsetissa.
Eivätkä toisiinsa rakastuneet saaneet näyttää rakkauttaan. Padotut tunteensa he purkivat mölinäksi ja poukkoiluksi pitkin näyttämöä.
Teinit vannoivat, että tämä riitti teatterista. Ei koskaan enää.
Vaikka Helsingin kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare on sata vuotta tuoreempaa tekstiä kuin Charleyn täti – se pohjaa seitsemän Oscaria voittaneeseen elokuvaan vuodelta 1998 – juoni mukailee perinnefarsseja. Historiallisten brittivitsien avaamiseen tarvitaan käsiohjelmaa, eikä pinnallinen kurkistelu- ja takaa-ajohuumori poikkea suomalaisen kesäteatterin perusohjelmistosta.
William Shakespearen aikaan vain miehet saivat esiintyä näyttämöllä. Koska näytelmissä oli myös naishahmoja, heitä esittivät naiseksi pukeutuneet miehet. Rakastunut Shakespeare -nimihahmon ongelmat alkavat, kun hän rakastuu ylimysnaiseen, joka haluaa näyttelijäksi ja pukeutuu sen takia mieheksi. Ensimmäisen näytöksen huippukohdassa Romeo ja Julia -näytelmää muokkaava Shakespeare esittää tunteikasta kohtausta Juliana ja suutelee Romeota, joka onkin nainen.
Teos olisi voinut lisätä kommenttinsa nykykeskusteluun sukupuolista. Sukupuolen määrittelemisen vaikeus ei kuitenkaan ole keskeistä tekstissä, vaan pikemminkin näytelmä vahvistaa miesten ja naisten roolijakoa.
Mukana ollut teini ei kohelluksesta traumatisoitunut, kuten Voiman kriitikko aikoinaan Charleyn tädistä. Nykyteini piti erityisesti siitä, miten näytelmässä liikuttiin myös kulissien takana.
Rakastunut Shakespeare paljasti myös luovuuden taikoja. Ei näytelmiä ole tuotettu eikä edes kirjoitettu ylevien aatosten innoittamina. Nälkä ja velat ovat aina olleet ne runosuonten tärkeimmät polttoaineet – ja kirjoittajan omat sydänsurut ovat voineet lisätä tarinoihin pikantit mausteensa.
Farssihumpan keskeltä löytyy Shakespeare-viittauksia. Näytelmässä on läikähdyksiä ainakin teoksista Loppiaissaatto, Loppu hyvin, kaikki hyvin, Kesäyön unelma ja Myrsky.
Ja tietenkin kuullaan ravistelevia pätkiä Romeo ja Julia -näytelmästä.
Kari Arffman:
Rakastunut Shakespeare
Helsingin Kaupunginteatterissa 19.5. asti.
