Argonautit
Maggie Nelson
Maggie Nelsonin queer-teoriaa ja omakohtaista kehollisuutta taiten yhteen lomittava autofiktiivinen esseeteos on saanut nimensä Roland Barthesilta. Barthes vertaa rakkaussuhdetta siihen, miten myyttisestä Argo-laivasta vaihdettiin pitkällä merimatkalla vähin erin kaikki osat.
Tätä Barthesin tarinaa vasten Nelson kuvaa rinnakkain omaa kehollista muutostaan äidiksi ja puolisonsa kuvataiteilija Harry Dodgen sukupuolenkorjausprosessia.
Nelson lisää sivujen marginaaleihin käsittelemiensä ajattelijoiden nimiä, kuten Ludwig Wittgenstein, Judith Butler, Jacques Lacan, Susan Sontag ja Luce Irigaray. Tämä voi tuntua alkuun pompöösiltä ratkaisulta. Menettely kuitenkin inspiroivalla tavalla kuvaa lukeneen ihmisen kykyä päivittää teorioiden pätevyyttä oman elämänsä epätyypillisten ja yhtä lailla tavanomaisten arkikokemusten kautta.
Tiivissä ja siirtymien osalta nerokkaan sujuvassa kirjassaan, Nelson tutkailee myös kirjoittamista ja sanoihin tiivistämisen rajoja. Puntarointiin päätyvät myös oma ambivalentti suhde vanhempiin, seksuaalisuuteen yhä liittyvät tabut, äitiysmyytit, vanhemmuuteen liittyvät pelot sekä oman halun muutokset vanhenemisen myötä. Kirja päivittää myös perinteisiä parisuhdejännitteitä ei-heteronormatiivisessa suhteessa sekä queer-piirien sisällä välillä kiivaanakin käyvää debattia oman agendan määrittelystä.
Kaiken kulttuurianalyysinsä ja oman elämänsä tutkiskelun Nelson tekee niin satiirisen terävästi, itsekriittisesti ja nautittavalla kirjallisella tyylillä, että lukijalle syntyy tavan takaa tarve palata kertaamaan kirjan parhaita lohkaisuja.
