Lahden kaupunginteatteri on ottanut syksyn ohjelmistoonsa melkoisen järkäleen. Loistava ystäväni on Elena Ferrante –nimimerkkiä käyttävän kirjailijan Napoli-sarjan avausteos, mutta April de Angelisin näyttämösovituksessa, Anna-Elina Lyytikäisen ohjaamana, nähdään koko neliosaisen sarjan kaari.
Tarina alkaa maailmansodasta toipuvasta Italiasta. Keskiössä on kahden napolilaisen tytön elämänmittainen ystävyys, joka on syvä mutta myös satuttava. Lahjakas Lila (Vilma Kinnunen) ei pääse käyttämään kykyjään, koska hänen kiivas isänsä ei anna tämän kouluttautua. Lenún (Nenna Tyni) vanhemmat ovat myötämielisempiä. Häntä ajaa eteenpäin ajaa tunne siitä, että hän ei saa hukata tilaisuuttaan Lilankaan vuoksi. Lenústa tulee yliopistossa kouluttautunut kirjailija, mutta silti hän joutuu avioliiton, äitiyden ja sivistyskodin kahleisiin.
Kinnunen ja Tyni ovat erinomaisia vaativissa päärooleissaan. Ne ilmentävät vuosikymmenien yli ulottuvan kasvutarinan lisäksi sekä tukahdutettuja että pinnalle kuohuvia tunteita, joita heidän ankarat lähtökohtansa ja käsistä karkaavat toiveensa synnyttävät. Keskinäisiä välejä hiertää väliin hitaasti aukeavan luokkaeron lisäksi molempien suhde intellektuelliin mutta miehuudessaan pöljään Ninoon (Riku Nieminen).
Elämä tyttöjen lapsuuden korttelissa on köyhyyden, väkivallan ja poliittisten jännitteiden leimaamaa. Fasismin ja kommunismin tempoilulle ei lapsilla ole vielä ymmärrystä tai sanoja, mutta järjestäytynyttä rikollisuutta, sen aikuisia mörköjä, osataan pelätä pienestä pitäen. Napolin Camorra-järjestön kontrolli ja väkivalta määrittää koko yhteisön ihmisten arkea ja on esityksen kärkevin osoitus luutuneen patriarkaalisuuden myrkyllisyydestä. Lasten kaltoinkohtelu alkaa tosin jo perhepiiristä ja ottaa uusia muotoja – niin lähisuhteissa kuin yhteiskunnan rakenteissa – kun tytöt kasvavat aikuisiksi.
Ensimmäisessä näytöksessä Ferranten kuvaama väkivallan ja kurjuuden läpäisemä maailma on ahdistava. Toistuvat väkivallan kuvaukset olisivat tarkemmin säännösteltyinä ja ainakin osin etäännytettyinä toimineet kenties vaikuttavammin.
Kurjinta seurattavaa on, kuinka naisten välinen solidaarisuus murtuu miesten hallitseman maailman puristuksissa. Lavalla väkivaltaa nähdäänkin ensimmäisen kerran, kun nainen käy naisen kimppuun koko korttelin väen seuratessa vierestä. Petetty vaimo (Saana Hyvärinen) pieksää ja nöyryyttää niinikään manipuloitua leskeä (Maarit Severin), jolla on ollut suhde hänen naisten perässä juoksevaan aviomieheensä (upean lipevä Mikko Jurkka). Kohtaus on raju alkusoitto naisten välisille jännitteisille suhteille, joita Loistava ystäväni käsittelee.
Ensimmäistä näytöstä keventävät onneksi hienon Antti Vauramon johtaman liveorkesterin säestämät musiikkinumerot, jotka osallistuvat ajankulun esittämiseen – sodanjälkeiseen iskelmä-Italiaan rantautuvat rock ja twist. Ilo pilkahtelee esiin yhteisissä illanvietoissa, joskin tilanne voi aina purkautua väkivaltaan tai sen uhkaan.
Toisessa näytöksessä – joka aukeaa vaikuttavasti Tiina Brännaren makkaratehtaan rujoa työtä kuvaavalla koreografialla – on hieman enemmän tilaa hengittää. Teemat laajenevat feminismiin, työväen oikeuksiin ja opiskelijoiden poliittiseen liikehdintään sitä mukaa kun Italia modernisoituu. Camorra on ja pysyy, myös Lilan ja Lenún elämässä.
Neljän romaanin liki 2000-sivuinen tarina vajaaseen kolmeen esitystuntiin paketoituna on ajoin hengästyttävä urakka, josta teatterin väki suoriutuu mallikkaasti. Näyttelijät, joista moni tekee kaksois- ja kolmoisroolejakin, kannattelevat draaman emotionaalista kaarta. Tapahtumien kulkua edistävät ihailtavan sulavasti ajassa ja paikassa niin valosuunnittelu (Jyri Suominen), lavastus, puvustus (Tiina Hauta-aho) kuin ääni (Tommi Raitala) ja musiikki.
Esitys on kipeän ajankohtainen. Kun toisen näytöksen lopulla Mussolinin aikoja todistaneen korttelin lavasteet liukuvat takaisin paikoilleen viimeistä kertaa, tulee väkisin mieleen, miten ihmisten maailman historia kiertää samaa itseaiheutetun kurjuuden kehää.
Jäljelle jää polttava kysymys, jota pieni Lila huutaa turhautuneena vieressä katsoville aikuisille, kun petetty vaimo pieksää poloista leskeä: “Miksi kukaan ei tee mitään?”
Loistava ystäväni Lahden kaupunginteatterissa 13.12. asti.
