Phase Fatale: Altars

Bite 2024 

Berliinin Berghain- ja Tbilisin Khidi-klubien resident-dj Hayden Payne eli Phase Fatale on tullut tunnetuksi futuristisesta teknotuotannostaan. Hän yhdistelee EBM:n, industrialin ja post-punkin konerytmejä ja soundeja hienovaraisesti rakennettuihin sekvensserikuvioihin ja -melodioihin. Viime vuoden lopulla ilmestynyt EP Altars tuo artistin ilmaisuun uusia hypnoottisia ulottuvuuksia. Levyn on julkaissut Paynen oma levy-yhtiö Bite, joka keskittyy tummasävyiseen ja kokeelliseen teknoon. 

Phase Fatalen aiempia levyjä voi verrata Ancient Methodsin, Crystal Geometryn ja Restive Plaggonan kaltaisten artistien postapokalyptiseen teknoon. Payne tuo Altarsilla dystooppisen jyskeen ja äänimaisemien rinnalle toisteista psykedeliaa, kuulaita melodioita ja jopa etäisiä trance-vaikutteita. 

Eheän levyn kolmesta kappaleesta on vaikea valita suosikkia, sillä tuottaja tuntuu varioivan niissä kaikissa samankaltaisia ideoita. Kangding Rayn ja Setaoc Massin remixit kappaleista Neon Innocence ja Lament Configuration toimivat mutta eivät avaa uusia ulottuvuuksia. Altars herättää ennen kaikkea kutkuttavan aavistuksen siitä, millaisia musiikillisia muodonmuutoksia Payne suunnittelee tulevaisuudessa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Mika Pekkola

Asa: Eteenpäin Elävä

Roihis Musica 2024

Noin kerran vuodessa levyttävän artistin saattaisi ajatella jumahtavan helposti tyhjäkäynnille, mutta Asa tuntuu jatkuvasti kokeilevan uutta. Kuulijasta riippuen osumia ja huteja on varmasti molempia tullut 18 studioalbumin varrella. Uusin levy, Eteenpäin Elävä, resonoi tämän kriitikon kohdalla kuitenkin sellaisilla taajuuksilla, että levyä tekee mieli kuunnella uudestaan kerta toisensa jälkeen.

Eteenpäin Elävä on maanläheisyydessään piristävää räppiä. Lajille leimalliset biitit ja loopit loistavat poissaolollaan. Kitara ja viulu soivat, puhaltimet laulavat, ja Asa pistelee ulos omaleimaista pälpätystä, jota elävöittää monipuolinen äänenkäyttö. Levyä voisi kuvailla hauskaksi ja valoisaksi teokseksi, joka on kuitenkin samaan aikaan pohdiskelevan moniulotteinen. Skenessä yhdistellään harvoin näin rohkeasti näin erilaisia elementtejä.

Teemallisesti liikutaan arkisten asioiden äärellä. Happy Bröödheni on hymynkaaret nostattava biisi onnellisuudesta ja syntymäpäivistä. Mulle riittää yks puolestaan funtsailee kysymystä siitä, mikä on tarpeeksi. Niin pa et voisin spiidaa vie likviditeettihuolien äärelle. Vaatimaton mutta anteeksipyytelemätön kokonaisuus osoittaa, ettei aina tarvitse tavoitella suuria.

Antti Kurko

Haunted Plasma: I
Svart Records 2024

Roadburn Redux -festivaaleille alun perin kasattu Haunted Plasma onnistuu debyyttialbumillaan I yhdistämään kosmisen krautrock-bändisoiton elektronisiin elementteihin. Oranssi Pazuzussa, K-X-P:ssä, Grave Pleasuresissa, Circlessä ja Aavikossa vaikuttavien Juho Vanhasen, Timo Kaukolammen ja Tomi Leppäsen yhtye kuvailee musiikkiaan ”kosmiseksi black metaliksi”. Levyn tunnelmat eivät kuitenkaan rajoitu pauhaaviin mustiin syvyyksiin vaan ulottuvat aina postrockiin, ambientiin ja noiseen saakka.

I:n verkkaisesti alkavat kappaleet sukeutuvat valtaviksi äänivyöryiksi, ja Haunted Plasman ilmaisu tuntuukin nojaavan minimalismin ja maksimalismin kontrastiin. Rytmiosastosta vastaava Leppänen tekee, kuten aina, vakuuttavaa työtä groovaavalla nakutuksellaan, jonka perustalle Vanhanen ja Kaukolampi loihtivat vaikuttavia melodioita ja tekstuureita vahvasti efektoiduilla kitaroilla, lauluilla ja syntetisaattoreilla.

Vaikka levy on äänimaisemaltaan yhtenäinen, sen viisi kappaletta poikkeaa raikkaasti toisistaan. Levyn aloittava Reverse Engineer loksauttaa leuan auki, goottiviboja herättävä Machines Like Us panee jalat vispaamaan, ja nimikkobiisi Haunted Plasma huipentaa levyn massiiviseen psykedeliaan. Kolkon futuristista tunnelmaa tukevat korvia hivelevät soundit. Kitaroiden ja bassojen äänivallit pauhaavat yhtä muhkeina kuin Oranssi Pazuzun Muuntautuja -levyllä (2024).

Nähtäväksi jää, millaiseen mustaan aukkoon Haunted Plasma syöksee yleisönsä esiintyessään 21. maaliskuuta Helsingin Kuudes Linja -klubilla.

Mika Pekkola

• 26.2.2025
• Kirjoittanut voima