Cinéma Laika
Veljko Vidak
Ensi-ilta 10.11.
★★★★
Cinéma Laika (2023) tuo elokuvalegenda Aki Kaurismäen kameran toiselle puolelle. Ranskalaista tuotantoa oleva dokumentti on kroatialaisen ohjaajan, Vlejko Vidakin, käsialaa, ja Kaurismäen lisäksi siinä esiintyvät muun muassa Mika Lätti, Jim Jarmusch ja Maustetytöt. Elokuvan draaman kaaren – vaikkakin hieman himmeän sellaisen – piirtää pikkukaupunki Karkkilan herääminen uuteen eloon.
Aki Kaurismäki ja kirjailija Mika Lätti perustavat elokuvateatterin Högforsin ruukiin tiloihin, ja projektiin osallistuvat myös kaupungin asukkaat. Kino Laika muuttaa Karkkilan kansainvälisesti kiinnostavaksi asuinpaikaksi ja avaa sen maailman tuulille. ”Halusin antaa tälle paikalle jotain takaisin. Pidän tästä loukusta”, Kaurismäki kommentoi kotikaupunkiinsa perustamaansa elokuvateatteria. Cinéma Laika on syvä kumarrus Kaurismäen elokuvatuotannolle, jonka lisäksi se pyrkii vangitsemaan valkokankaalle itse elokuvan taian.
Cinéma Laika kertoo Karkkilan asukkaiden todellisuudesta läheltä ja hakee vastausta kysymykseen, mitä pienet elokuvateatterit tuovat ihmisten elämään nykyisin. Cinéma Laika esittää Karkkilan tarvitsevan elokuvateatteria kaupunkielämän elävöittämiseksi. Samalla se antaa ymmärtää, että Kino Laika tarvitsee luonnon helmaan sijoittuvaa pikkukaupunkia yhtä paljon kuin pikkukaupunki elokuvateatteria.
Suoratoistopalveluiden kyllästämässä ajassa on perusteltua vaatia elokuvakulttuurin elvyttämistä: elokuvan kaupallistuminen uhkaa typistää elokuvan syväluotaavasta taiteenmuodosta viihdeteollisuuden myyntivaltiksi. Elokuvan suurin anti onkin arkitodellisuuden ja elokuvataiteen esittäminen toisiaan tarvitsevina voimina.
Elokuvassa on dokumenttielokuvan piirteitä, mutta samaan aikaan se kuitenkin pakenee dokumentiksi määrittelyä. “Cinéma Laika ei ole dokumenttielokuva. Tarkoituksenani ei ollut silkka tiedonvälitys. Tämä on TV-journalismin tehtävä. Televisio jäsentää maailman pienemmäksi, mutta elokuvan tehtävä on tehdä siitä suurempi”, ohjaaja Vlejko Vidak kertoo.
Cinéma Laika haastaa myös omaa elokuvallisuuttaan: useat otokset esittävät valkokankaita ja elokuvasaleja välittäen katsojalle tunteen elokuvan ulkopuolella olemisesta. Lopputulos on elokuvan ja todellisuuden rajan sumentuminen.
Cinéma Laika on elokuvataiteen ja pikkukaupungin arkitodellisuuden välinen sulava tanssi. Teoksessa kuoriutuu käsitys taiteesta jonain myös arjessa kohdattuna – esimerkiksi Karkkilassa. ”Karkkilasta löytyy vastaukset kaikkeen oleelliseen, mitä maailmasta pitäisi tietää”, ohjaaja Vlejko Vidak sanoo ylistäen Karkkilaa, jossa hän vietti kuvauksissa perheensä kanssa kokonaisen vuoden.
Näytöksen jälkeen elokuva jää leijumaan elokuvasalissa ja katsomossa herää kysymys: missä elokuva loppuu, ja missä todellisuus alkaa?