Vuonna 1988 perustetun & Espoon teatterin taiteellisena johtajana aloitti elokuussa 2024 Jussi Sorjanen. Hän on toiminut tätä ennen vastaavassa pestissä Viiruksessa ja Vanhassa Jukossa.
Jussi Sorjanen, minkälaisena suomalaisen ja ulkomaisen teatterin välittäjänä koet nyt toimivasi?
Viiruksen Guest-ohjelma toimi niin, että ryhmät hakeutuivat sinne itse, ja ne toimivat lähinnä lipputuloilla ja omalla rahoituksellaan. Espoossa meillä on myös resursseja ostaa esityksiä ja tuottaa niitä kansainvälisinä yhteistuotantoina. Esimerkiksi äskettäin nähty Mario Banushin Mami tuotettiin yhdessä Avignonin festivaalien ja Berliner Festspielen kanssa. Sitoudumme esitykseen näkemättä sitä ennakolta ja taiteilijat sitoutuvat valmistamaan esityksen myös meidän näyttämöllemme.
Millaisia esityksiä Suomeen kannattaa tuoda?
Sellaisia, joita täällä ei muuten nähtäisi ja jotka laajentavat yleisön käsitystä siitä, mitä on teatteri on nykyään. Tietenkin sen pitää myös kertoa jostain olennaisesta tämän ajan ihmisille – tässä taas on huomioitava, että jossain poliittisesti puhutteleva teos ei ole sitä välttämättä täällä. Usein yhteiskunnallisuus liittyy enemmänkin johonkin eleeseen tai poeettiseen muotoon kuin kannanottoon. Ja aina pitää katsoa, että esityksen tuomiseen on taloudelliset ja tekniset edellytykset.
Miksi maaliskuisen &Fest-tapahtuman teemana on ”erimielisyys”?
Siihen sisältyy seitsemän kansainvälistä vierailua, oheiskeskusteluja ja karnevaalit, joissa haastetaan yleisöä unohtamaan konsensus-Suomen pidäkkeet ja käymään kiivastakin keskustelua teosten aiheista ja vaikka taiteen osallisuudesta yhteiskunnassa. Esityksistä katsojia eivät jätä kylmäksi ainakaan brasilialaisen Carolina Bianchin The Bride and the Goodnight Cinderella, joka käsittelee hyvin omakohtaisella otteella naistaiteilijoihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa tai Łukasz Twarkowskin The Employees, joka asettaa ihmisen ja teknologian vastakkain. Koko tapahtuma on syntynyt halusta etsiä teatterille uutta tehtävää ja roolia polorisoituvassa maailmassa.
Millaista teatteria Suomesta kannattaa viedä ulkomaille?
Parhaat mahdollisuudet ovat omaäänisillä artisteilla, joilla on tuoreita havaintoja ja oma käsiala tekemiseen. Ei ole ihme, että esimerkiksi Kristian Smeds tai Saara Turunen menestyvät ulkomailla. Uusia esimerkkejä ovat vaikka Jumppatytöt, 4 Floor of Whores -ryhmän teokset tai monet Viirus Guest -tuotannot. Espoon teatterissa meillä on strategisena tavoitteena vahvistaa myös suomalaisten tuotantojen vientiä ja esimerkiksi kevätkauden Wauhaus-ryhmän Peter asui talossa lähtee Norjaan ja varmasti muuallekin. Tällaisia virityksiä on monia muitakin juuri nyt.
Miten suomalaisen teatterin kansainvälistymistä voisi vahvistaa?
Haluaisin haastaa teatteri-insituutioita – myös itse johtamaani – löytämään keinoja omaäänisten nuorten tekijöiden tunnistamiseen ja tukemiseen siinä, että he voivat luovissa työtiimeissään kehittää omaa teatterikieltään. Haluan kannustaa taiteilijoita myös etsimään halua ja keinoja puhutella myös suurempaa yleisöä ilman, että kokevat sen olevan pois omasta taiteellisesta kunnianhimosta. Samalla poliittisten päättäjien soisin ymmärtävän, että jos koko ajan leikataan ja puhutaan taiteesta sivuasiana eikä yhteiskunnan yhtenä peruspilarina, se vaikuttaa heikentävästi taiteen rooliin. Meidän kaikkien pitäisi yhdessä ymmärtää, että suomalaisen taiteen kansainvälistyminen tekee meistä näkyviä maailmassa, jossa ei varsinkaan juuri nyt kannata jäädä yksin. Tämä dialogi on yhtä tärkeää taiteen kuin liike-elämän tai puolustuksen osalta.
Espoon teatterin &Fest-tapahtuma 5.3.–29.3.2026.
