Mitä tein kesällä? Valmistin kiljua ja tarjosin sitä naapurilleni, tupakoin, räiskin haulikolla järvelle, kolaroin pappatunturin juovuksissa, sain maineen puukkojunkkarin huitaistuani naapurin ukkoa vahingossa kirveellä halonhakkuun tuoksinnassa.
AARGH, PERKELE! Seppo has died.
Suomalainen pelihitti Finnish Cottage Simulator on kuin maalaisserkku amerikkalaista kulttuuria poliittisesti epäkorrektisti parodioivalle Grand Theft Auto -pelisarjalle. Ensimmäinen pelini päättyy lyhyeen, kun päähenkilö Seppo menehtyy ampiaisten pistoihin.
Jokin hiekkalaatikkomallisessa pelissä kaivaa sisältäni esiin hyperahdetun Teppo Tulpun, painajaisten naapurin, joka purkaa omaa pahaa oloaan bittiavaruudessa kuin nettipalstakirjoittelija konsanaan.
Viime vuonna julkaistu peli on jo saavuttanut kulttimaineen. Mitä tämä kertoo meistä suomalaisista?
Mökkikulttuurimme on jo pitkään rakentunut modernin ja nostalgisen ristivetoon. Tilastokeskuksen mukaan mökkeilystä tuli koko kansan huvia vasta 1950-luvulla, kun suomalaiset muuttivat maaseudun idyllistä betonisiin lähiöihin.
Mutta toverit: pastoraaliunelma on kuollut!
Pahoittelut mielenpurkaukseni runollisuudesta. Suomalaisen kulttuurin herättämät tunteet ovat yksinkertaisesti liian suuria ja yleviä puettaviksi arkikielen harmaaseen kaapuun – ja totuus sattuu. Vapaa-ajanviettotapa mökeillä on nimittäin muuttunut pysyvästi; lippatukat vesijetteineen ovat vallanneet ennen niin hiljaiset järvet, kuikan huuto ja leppeästi tummuva saunan hiillos on korvattu bluetooth-kaiuttimilla, paljuilla ja panoraamaikkunoilla.
Vaatimattomista pikku mökkeröistä keskellä korpea on tullut nostalginen reliikki.
Suomalainen pelistudio Ranela Games on iskenyt suoraan tähän suomalaisuuden ytimeen yhdistämällä rakastetun kesämökkielämän toiseen perisuomalaiseen ilmiöön, korkeatasoiseen tietotekniseen osaamiseen.
Jatkan pelaamista.
Pastoraaliunelma on kuollut!
Isänmaan lippu liehuu. Jalkoja kutittelee vuoroin räsymatto, vuoroin kesänurmikko. Järvellä naapuri soutelee lasikuituveneellään. Heitetään tikkaa, kuunnellaan radiota, luetaan mätäkuun juttuja. Joinain päivinä vanha pappatunturi kaivetaan vajasta. Viikot valuvat kuukausiksi, kuukaudet liukuvat koko kesäksi, ja lopulta kesät sulautuvat yhteen elämänmittaiseksi matkaksi. Yksittäiset ihmiselämät muuttuvat sukupolvien ketjuiksi, polvien, jotka vaihtuvat elämän loppupuolella proteeseihin. Kesämökki myydään, löydämme itsemme 1960-luvulla rakennetuista betonikuutioista, radion pehmeä rapina muuttuu tietokoneen hurinaksi, joka vuorostaan peittyy kuulokkeista tunkevaan ampiaisten surinaan.
Rakkaat lukijat – seuraavaksi pohdimme autoa ja makkaraa.
Finnish Cottage Simulator alkaa kohtauksella, jossa eläköitynyt päähenkilö Seppo pysähtyy bensa-asemalle vanhan autonruoskansa kanssa. Pian Seppo huristaa kesämökille takakontti täynnä rakkaimpia elintarvikkeitaan – lähinnä olutta ja väkijuomaa. Makkara paistuu, olut maistuu ja kaksitahtiöljyn kotoisa katku lähestulkoon tunkee näytöltä läpi.
”Aivan tietynmallinen, tietynlainen pötkylä”
Erityisesti makkaran ja yksityisautoilun keskinäissuhde nousee pelin muutenkin merkitystiheästä sisällöstä etualalle. Jostain syystä makkara, olut, isänmaa, mökki ja ruosteinen tojota kuuluvat yhteen. Miksi näistä mökkeilyn ikoneista on tullut suomalaisille niin tärkeitä?
Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori Laura Saarenmaa osaa vastata. Saarenmaa kertoo, että suomalainen ruokakulttuuri on ollut jo pitkään lihakeskeinen, mutta vasta sotien jälkeinen teollinen tuotanto mahdollisti lihan ja lihajalosteiden laajan kulutuksen. Ehkäpä hellimmät tunteet liittyvät jo aiemmin mainittuun makkaraan, joka on ”aivan tietynmallinen, tietynlainen pötkylä”.
Saarenmaan mukaan merkittäviä grillimakkaran popularisoineita rinnakkaiskehityksiä olivat autojen tuonnin vapauttaminen vuonna 1963 ja vuosilomalain uudistukset vuosina 1960 ja 1973. Näiden uudistusten edistämä rengasmatkailu toi mukanaan makkaran suursuosion, joka oli yhtäältä käytännöllinen retkieväs, toisaalta markkinoitu tuote. Saarenmaa toteaa, että ainakin mediatutkijan näkökulmasta lihansyönnin suosion kasvu perustui vahvasti juuri mainontaan. 1970-luvulla jopa ”raikkaaseen salaattiin” eksyi aimo annos lihavalmisteita.
Vaikuttaa siltä, että monet hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaman kohisten nousseen elintason mukanaan tuomat materiaaliset edut ovat niitä, jotka ovat iskostuneet suomalaiseen kulttuuriseen muistiin. Sangen erikoista ja potentiaalisesti erityistä suomalaista luontosuhdetta ei voisi olla olemassa ilman urbaania kehitystä ja kaupunkeja lähiöineen.
Saarenmaa lisää, että Suomessa jopa arkkitehtuuri muovautui sopimaan tiettyihin liharuokakulttuurin piirteisiin. Lähiöiden taloyhtiöiden yhteisöllisyyttä on sielläkin rakennettu pihojen grillipaikoilla, joissa juuri makkaran tarjoilu on onnistunut helposti pelkän käsipaperin avulla.
Siinä missä amerikkalainen nuoriso sai 1950-luvulla kasvaneen talouden ja lisääntyneen vapaa-ajan myötä ränttätäntän, kokiksen ja siniset farkut, suomalaiset suuret ikäluokat saivat taloyhtiökokoukset, jauhomakkaran ja mökit.
Kyseessä on monessa mielessä rinnakkaisten, joskin toisistaan etäällä tapahtuvien materiaalisten kehitysten ketju, ja mikäpä sen parempaa materiaalia nostalgialle. Kenties Finnish Cottage Simulatorin kaltaisten kulttuuriteosten hienoin puoli on se, että ne tallentavat mökkikulttuurin mielikuvat ja muistot puhtaimmillaan, parodioivat niitä ja saavat ne jatkamaan elämää nettikulttuurin mukana.
Saattaa olla liioittelua sanoa, että mökkipelihitti on 2000-luvun Kalevala, mutta kansallisrunoilijaamme Jare Henrik ”Cheek” Tiihosta löyhästi siteeraten: ”jotain samaa niis on”.
Artikkelin kirjoittamista on tuettu Koneen Säätiön Metsän puolella -apurahalla.
