Mätiä kalanpäitä, palkkavarkautta ja homeisia majapaikkoja. Lapin käräjäoikeudessa on meneillään Suomen oikeushistorian suurin ihmiskauppaoikeudenkäynti, jossa Polarica Marjahankinta Oy:tä, sen entistä toimitusjohtajaa Jukka Kristoa ja hänen thaimaalaista liikekumppaniaan Kalyakorn Phongphitia syytetään törkeästä ihmiskaupasta. Syytteiden pääkäsittely alkaa elokuussa. Syyttäjän mukaan marjayrittäjät saattoivat 78 thaimaalaista poimijaa pakkotyön kaltaisiin oloihin, mikä loukkasi heidän ihmisarvoaan. Myös muita marja-alan yrittäjiä vastaan on nostettu syytteitä, ja monet epäilyt kytkeytyvät thaimaalaisten poimijoiden kohteluun.
Thaimaalaiset ovat käyneet Suomessa poimimassa metsämarjoja jo 20 vuoden ajan. Yleensä he ovat tulleet maahan turistiviisumilla, työskennelleet lain silmissä omalla ”yrittäjäriskillään” ja myyneet marjat yrityksille, vaikka työnantajat ovat hoitaneet kaikki käytännön järjestelyt. Pahimmissa tapauksissa ihmiset ovat jääneet velkaa Suomen-matkastaan.
Polarican oikeusjutussa näyttää vahvasti siltä, että marjanpoimijoilla ei ollut todellista mahdollisuutta kieltäytyä yrityksen tarjoamasta majoituksesta hometalossa ja epäkelvosta ruoasta. Työntekijöille tarjottiin muun muassa mädäntyneistä kalanpäistä tehtyä keittoa. Ruoka- ja majoituskulut pidätettiin poimijoiden palkoista.
Tilanne äityi viime vuonna niin pahaksi, että Thaimaa ei antanut Suomeen tuleville kausityöntekijöille maastapoistumislupaa. Syynä olivat alan epäselvyydet. Kausityöntekijöiden edunvalvonnan parissa vuosia työskennellyt Riikka Vasama kuvaa viime kesän tilannetta erikoiseksi. Hän työskentelee ulkomaalaistaustaisen työvoiman yksikön päällikkönä Teollisuusliitossa, joka edustaa marjanpoimijoita ja alkutuotannon työntekijöitä ja sopii heidän työehdoistaan.
”Maailma on kummallisella tolalla. Ajatellaan, että meillä on toimivat yhteiskuntarakenteet, reilut työmarkkinat, hieno työlainsäädäntö ja turvallinen ympäristö tehdä työtä, ja sitten kolmannen maan pitää uhata, ettei se päästä kansalaisiaan tänne, jos heitä käytetään Suomessa hyväksi.”
Hallitus muutti kausityölakia ja -asetusta. Jatkossa EU:n ulkopuolelta tulevat luonnonmarjapoimijat tulevat työskentelemään työsuhteessa. He tulevat todennäköisesti työskentelemään tänäkin kesänä urakkapalkalla, mutta jos käy niin, että satokausi on huono, työnantajan pitää silti maksaa heille vähintään työehtosopimuksen mukainen takuupalkka. Vasama pitää tätä merkittävänä parannuksena.
”EU- ja ETA-maiden kansalaiset voivat kyllä edelleen tulla poimimaan metsämarjoja jokaisenoikeudella.”
Globaali elintasokuilu syynä
Sekä metsämarjojen että puutarhamarjojen poiminta ovat matalapalkka-aloja, joilla työskentelee paljon ulkomaalaisia. Riikka Vasama kyseenalaistaa kuitenkin yleisen käsityksen, jonka mukaan ”suomalaisille eivät yksinkertaiset, raskaat hommat maistu”. Taustalla on monia syitä.
Aikaisemmin marjatiloille tuli kesäisin kausityöntekijöitä Ukrainasta. Vasaman mukaan monet heistä olivat koulutettuja ihmisiä kuten opettajia, jotka tulivat kesäksi ansaitsemaan lisätienestiä. Nyt sotaa paenneet ukrainalaiset kuitenkin asuvat Suomessa pidempiaikaisesti, jolloin kausitöihin on vaikeampi hakeutua käytännön syistä.
”Jos jollakin paikkakunnalla asuu äitejä lapsineen, mihin he saavat lapset hoitoon siksi aikaa, että he pääsevät lähtemään kausitöihin?” Voi olla korkea kynnys muuttaa toiselle seudulle marjanpoimintakaudeksi asumaan yhteismajoitukseen samalla kun oman vuokra-asunnon kulut juoksevat. Myös kantasuomalaisilla on samanlaisia ongelmia, hän kertoo.
Matala palkkaus on kuitenkin Vasaman mukaan todennäköisin syy, jonka vuoksi ala ei houkuttele suomalaisia työntekijöitä. Kehittyvistä maista tulevat työntekijät voivat sen sijaan nähdä vaatimattomatkin ansiot houkuttelevina.
”Thaimaan mittapuussa meikäläisittäin matalastikin palkattu työ on sen verran kannattavaa, että moni tulee uudelleen. Elintasokuilu on niin syvä.”
Vasama kuitenkin muistuttaa, että sama suomalainen työlainsäädäntö ja työehtosopimukset koskevat kaikkia, niin maassa vakituisesti asuvia kuin ulkomaisia kausityöntekijöitä.
Työnvälittäjien villi länsi
Kymmenet thaimaalaiset luonnonmarjojen poimijat ovat ottaneet Rikosuhripäivystykseen yhteyttä viime vuosina – yleensä ennen kuin ovat kertoneet tilanteestaan millekään viranomaiselle. Thaimaalaiset ovat kertoneet työperäisestä hyväksikäytöstä: kaikkia palkkoja ei ole maksettu tai ansiotaso on jäänyt hyvin kauas luvatusta, Noora Vuorelainen kertoo. Hän toimii ihmiskaupan uhrien auttamistyön toiminnanohjaajana Rikosuhripäivystyksessä. Järjestö tarjoaa matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita rikoksen uhriksi joutuneille tai sitä epäileville.
”Yleisesti ottaen aloilla, joilla ei vaadita kielitaitoa tai korkeampaa koulutustasoa, hyväksikäyttö on tavallisempaa. Kokemuksemme mukaan marja-alalla tällaiset ongelmat ovat olleet laajoja.”
Hänen mukaansa kausitöihin hakeutuvat ihmiset ovat usein haavoittuvassa asemassa sen vuoksi, että eivät tunne yhteiskuntaa eivätkä kieltä – moni ei osaa myöskään englantia, minkä vuoksi he ovat riippuvaisia työntekijäryhmän ”puhemiehestä”, joka saattaa tulkata vahingossa tai tahallaan väärin.
”Myös oleskeluluvan kanssa voi tulla haasteita, kun ei ole Suomen kansalainen”, hän summaa.
Riikka Vasaman mukaan Teollisuusliitto on ollut huolissaan siitä, saavatko thaimaalaiset työntekijät oikeaa tietoa rekrytointivaiheessa ansaintamahdollisuuksista ja palkoista pidätettävistä summista sekä toisaalta lentojen ja majoituksen kustannuksista.
Suuri huoli koskee rekrytointiyrityksiä. Myös Polarican ihmiskauppajutussa thaimaalainen koordinaattori on syytetyn penkillä.
”On suuri riskitekijä lisää, kun siinä välissä on välittäjä, joka voi muuntaa tietoa.”
Rikkinäinen puhelin -ilmiö voi olla kielimuurin takia vahinko, mutta suurena huolena on, että välitysfirmat pimittävät tietoja tarkoituksella eivätkä myöskään työnantajat tiedä, mitä Suomeen tulleille on kerrottu työoloista. Vasaman mukaan monet maatalousalan työantajat ovat huolissaan työnvälittäjien toiminnasta. Suomessa työnvälitysyritys ei saa periä työntekijältä välitysmaksua, vaan se peritään rekrytoivalta yritykseltä, mutta maailmalla käytäntö on usein päinvastainen.
Ongelmista huolimatta Vasama sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi marjatilalliset, jotka eivät löydä työvoimaa Suomesta, tukeutuvat rekrytointiyrityksiin.
”On paljon kausiviljelijöitä, yksittäisiä maanviljelijöitä, joilla ei ole mitään resursseja itse lähteä rekrytointimatkalle ulkomaille.”
Vasaman tiedossa on myös tapauksia, joissa verkon työpaikkafoorumilla julkaistuun avoimeen työpaikkailmoitukseen on tullut tuhansia hakemuksia Pohjois-Afrikasta. Niiden läpikäynti on yksittäiselle marjayrittäjälle valtava urakka.
Metsiä on vaikea valvoa
Luonnonmarja-alaa on vaikeampi valvoa kuin marjatiloja. Monesti metsämarjanpoimijat asuvat paikoissa, joissa heillä ei ole juuri yhteyksiä ulkomaailmaan, jolloin myös viranomaisten on vaikea tarkastella työoloja.
”Heitä on vaikea tavoittaa, ja moni ottaa Rikosuhripäivystykseen yhteyttä vasta kun on jo poistumassa maasta”, Noora Vuorelainen sanoo. Se johtuu usein palkanmaksujärjestelyistä. Joskus koko satokauden palkka on sovittu maksettavaksi työsuhteen lopuksi, mutta näin ei olekaan tapahtunut.
Kulttuurisista syistä ulkomaalaiset kausityöntekijät eivät välttämättä luota viranomaisiin eivätkä halua kertoa kohtaamistaan ongelmista. Vuorelaisen mukaan viranomaisyhteistyötä on kuitenkin lisätty, ja tarkoituksena on tiedottaa Suomeen tulijoita heidän oikeuksistaan jo etukäteen. Muun muassa suurlähetystöt ovat olleet asiassa aktiivisia. Teollisuusliitto on kääntämässä työehdoista kertovaa mobiilisovellustaan thain kielelle.
Tärkeintä olisi kuitenkin kriminalisoida palkkavarkaus, Riikka Vasama sanoo. Tällä hetkellä työnantaja ei saa sanktioita, jos jää kiinni alipalkkauksesta eli siitä, että se maksaa liian pientä palkkaa tai jättää maksamatta ylityökorvauksia tai muita lisiä. Työnantaja joutuu vain maksamaan saamatta jääneet palkat työntekijälle jälkikäteen, jos tämä ymmärtää niitä vaatia.
”Voi olla houkutus jättää maksamatta työehtosopimuksen mukaisia palkkoja tai maksaa niitä vasta sitten, kun niitä tullaan kysymään.”
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
