Schutzmanien suurperheestä kertova sarja Home in Russia, kotona Venäjällä, on suosittu venäläisen televisiokanava RT:n espanjankielisellä kanavalla, Actualidad RT:llä. Espanjaksi dubattu tosi-tv-sarja seuraa konservatiivista, katolista perhettä, joka muuttaa ”woke-ideologian” runtelemasta Yhdysvalloista Venäjälle etsimään ”parempaa tulevaisuutta”. Sarjassa käytetään länsimaisen tosi-tv:n kerronnan keinoja käsivarakameroineen, mutta se on selvästi tuotettu isolla rahalla.
Sarja keskittyy Schutzmanien perhe-elämään, mutta poliittinen viesti käy ilmi rivien välistä: asuntojen seinillä roikkuu Vladimir Putinin kuvia, Ukrainan sotaa kuvataan termillä ”sotilaallinen erikoisoperaatio” ja perheen isä käy Moskovassa katsomassa voitonpäivän sotilasparaatia tankkeineen.
”Ohjelmissa ei eurooppalaisen median tapaan etsitä vaihtoehtoisia näkökulmia ilmiöille, vaan ne tarjoavat katsojille vain yhden mahdollisen selityksen. Koskaan Venäjää ei kritisoida”, venäläissyntyntyinen politiikan tutkija Vladimir Rouvinski sanoo videopuhelussa Kolumbiasta.
Kolumbialaisen ICESI-yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden yksikön johtajana työskentelevä Rouvinski on erikoistunut Venäjän ja Latinalaisen Amerikan välisiin suhteisiin. Hän on tutkinut Venäjän informaatiovaikuttamista espanjankielisessä maailmassa, etenkin RT:n välittämiä viestejä ja propagandaa.
RT, aiemmalta nimeltään Russia Today, on tiukasti Kremlin kontrolloima tv-uutiskanava, joka saa suuren osan rahoituksestaan Venäjän valtiolta. Kanavan aloittaessa espanjankieliset lähetyksensä vuonna 2009 sen palveluksessa oli venäläisiä toimittajia, jotka puhuivat espanjaa vahvalla venäläisellä korostuksella. Nykyisin palkkalistoilla on latinalaisamerikkalaisia toimittajia.
Rouvinski pohtii suosion syitä. ”Kanava toimii fiksusti: kun chileläinen toimittaja puhuu Chilen alkuperäiskansojen ongelmista tai argentiinalainen puhuu Argentiinan asioista, viestit vetoavat yleisöön.”
Diplomaattista valtaa
Erityisen vahvoina Venäjää tukevina maina, joissa RT:llä on paljon katsojia, Rouvinski listaa autoritaariset valtiot kuten Venezuelan, Kuuban ja Nicaraguan. Venezuelalainen televisiokanava Telesur toimii avoimesti yhteistyössä RT:n kanssa.
Lisäksi RT:tä katsotaan paljon pikkuisessa Boliviassa, joka sijaitsee Etelä-Amerikan suurten valtioiden Brasilian ja Perun välissä. Se on suurvaltojen näkökulmasta kiinnostava maa, koska sillä on runsaat litiumvarannot. ”Bolivia on Venäjälle erittäin tärkeä kumppani. Maat vakiinnuttivat hyvät suhteet [presidentti] Evo Moralesin aikoina.” Litium on maailmalla kysytty raaka-aine, koska sitä käytetään akkuteollisuudessa. Vuonna 2023 Bolivia solmi Venäjän valtionyhtiö Rosatomin tytäryhtiön Uranium One Groupin kanssa sopimuksen, jonka nojalla se rakentaa litiumkaivoksen Salar de Uyunin suola-aavikolle.
Venäjän vahvimmat kumppanit, etenkin Kuuba, Nicaragua ja Venezuela, ovat saaneet venäläistä rahoitusta ja lainoja vastineeksi siitä, että ne ovat tukeneet Venäjää YK:n äänestyksissä. Lisäksi Venäjä voi tulevaisuudessa sijoittaa niiden maaperälle sotilastukikohtia.
”Mitä Latinalaiseen Amerikkaan tulee, Venäjä on opportunistinen maa. Kyse ei ole ideologiasta, vaan se laskelmoi, mikä sille on kannattavaa maailmanpolitiikassa kannattavaa.”
Ohjelmien runsaudensarvi
Ohjelmavirta ei pintapuolisesti eroa länsimaisten uutiskanavien ohjelmista. RT lähettää viimeistellysti tuotettuja dokumenttielokuvia, hömppäviihdettä, urheilua ja sujuvasanaisten toimittajien ajankohtaisohjelmia. Kaikki nämä näyttävät teknisesti korkealaatuisilta. Neuvostotyylinen propaganda loistaa poissaolollaan, Kremlin näkökulmat tulevat ilmi rivien välistä.
Rouvinski sanoo, että RT ei varsinaisesti julkaise tekaistuja valeuutisia – joskin niitäkin on ollut – mutta tapa, jolla asiat esitetään, vääristää totuutta, kuten taitavassa propagandassa yleensäkin. ”He tekevät korkeatasoisia raportteja, joissa ongelma esitetään varsin totuudenmukaisesti, mutta selitys, joka ongelman syyksi kerrotaan, noudattaa täysin Venäjän linjaa.”
Mediaa tutkinut Rouvinski muistelee tapaamista, jonka hän oli sopinut latinalaisamerikkalaisen televisiokanavan toimistoon. Perillä hän ällistyi. Päätoimittajalla oli auki kolme televisioruutua: yhdessä näkyi CNN:n uutisvirta, toisessa BBC ja kolmannessa RT. Päätoimittaja kertoi Rouvinskille ymmärtävänsä, että RT:n uutiset noudattavat Kremlin linjaa, mutta RT:n etuna on vilkas uutisvirta. Tapahtui mitä tahansa, he uutisoivat siitä saman tien. “Ne raportoivat vaikka alienien hyökkäyksestä ensimmäisenä”, päätoimittaja karrikoi.
Nopeus houkuttaa etenkin nuorta yleisöä, joka haluaa heti tietää, mitä tapahtuu. Länsimaisilla uutiskanavilla kestää kauemmin julkaista uutisia, koska ne varmistavat informaation todenperäisyyden.
BBC:llä, CNN:llä, Deutsche Wellellä ja France 24:llä on omat espanjankieliset toimituksensa, mutta Rouvinskin mukaan RT on onnistunut iskemään oikeaan saumaan.
”Venäjän informaatiovaikuttamisen strategia on onnistunut Latinalaisessa Amerikassa, koska he onnistuivat löytämään paikkansa mediamarkkinoilta.”
Ohjelmatarjonta vetoaa taitavasti erilaisiin yleisöihin. Urheilua tai muita populaareja aiheita käsittelevät dokumentit houkuttelevat suurta yleisöä. Schutzmanien perhe-elämää esittelevä tosi-tv vetoaa konservatiiveihin.
Monet uutisankkurit ovat tunnettuja keskustaoikeistolaisia tai oikeistolaisia toimittajia. RT on saanut heidät riveihinsä, sillä se ei kärsi rahapulasta muiden mediayhtiöiden tapaan vaan pystyy maksamaan hyvää palkkaa.
”Tapahtui mitä hyvänsä, Venäjän valtio takaa RT:n budjetin, koska se pitää sitä eräänä strategisesti tärkeimmistä valtionyhtiöistään.”
Sijoitus on kannattanut, mikäli RT:n ilmoittamiin katsojalukuihin on uskominen. Kanavan johtajan mukaan sillä on Latinalaisessa Amerikassa yli 400 miljoonaa katsojaa.
Yhdysvallat huonossa valossa
Rouvinski ei enää nykyisin pysty haastattelemaan RT:n toimittajia Latinalaisessa Amerikassa, mutta viimeksi vuonna 2017 he kertoivat Rouvinskille saaneensa ohjeet, miten Putinin hallinto pitää uutisissa kehystää. Sen sijaan Latinalaisen Amerikan asioista puhuttaessa journalistit saivat itse päättää, miten raportoivat.
”Heille ei tarvitse antaa tarkkoja ohjeita, he ymmärtävät kyllä, minkälaista narratiivia heidän odotetaan tuottavan.” RT:n versiossa Yhdysvallat, Eurooppa ja niiden globaalit kumppanit esitetään pääasiallisina syypäinä Latinalaisen Amerikan ongelmiin, Rouvinski sanoo.
RT näyttää Yhdysvallat aina huonossa valossa. Näkökulma on suosittu Latinalaisessa Amerikassa, jossa historian saatossa Yhdysvallat on sekaantunut monen maan politiikkaan. Etenkin vasemmistossa inhotaan Yhdysvaltojen hegemoniaa alueella, minkä vuoksi moni vasemmistolainen tukee Venäjää, vaikka Putinin hallinnossa ei ole rippeitäkään vasemmistoideologiasta.
Rouvinski tarkastelee politiikkaa kiinnostavasta vinkkelistä, sillä hän on itse valmistunut Irkutskin valtionyliopistosta Venäjältä, väitellyt tohtoriksi japanilaisessa Hiroshiman yliopistossa ja jatkanut uraansa Yhdysvalloissa ja Kolumbiassa. Hän selittää, että osa Latinalaisen Amerikan vasemmiston Venäjä-sympatioista on peräisin kylmän sodan ajoilta, jolloin Neuvostoliitolla oli alueella vahva poliittinen jalansija. Latinalainen Amerikka on kautta historiansa ollut Yhdysvalloille geopoliittisesti tärkeä alue, josta on länsimaisessa analyysissa käytetty nimeä backyard, geopoliittinen takapiha. Sen sijaan Rouvinski käyttää venäläisten tutkijoiden suosimaa termiä near abroad, ”lähiulkomaat”.
”Moskovassa ajatellaan, että Latinalainen Amerikka on Yhdysvalloille samanlainen ’lähiulkomaiden’ alue kuin entiset neuvostomaat ja Suomi ovat Venäjälle.”
1990-luvulla, pian sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli kaatunut, Venäjä yritti rakentaa kaupallisia suhteita Latinalaisessa Amerikassa. Muun muassa Gazpromin ja Lukoilin kaltaiset suuryhtiöt yrittivät markkinoille, mutta ne tajusivat pian, etteivät pysty syrjäyttämään Yhdysvaltoja kauppakumppanina.
”Niillä ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi rahaa.”
Sittemmin Kiina on investoinut Latinalaiseen Amerikkaan voimakkaasti, eikä Venäjä ole pysynyt suurvaltojen kelkassa.
”Venäjä tarvitsi välineen, jolla se saisi vaikutusvaltaa Latinalaisessa Amerikassa.”
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Keski-Aasiaa sekä alueiden sotaa, rauhaa ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
