Tuoreesta väitöstutkimuksesta ilmenee, että sukupuoli vaikuttaa metsänomistajuuteen. Siinä missä miespuolisten metsänomistajien tavoitteet liittyvät usein talouteen ja toimeentuloon, naisille ovat keskimäärin tärkeämpiä perintöön liittyvät tavoitteet. Osa naismetsänomistajista kertoi heidän omistamansa metsän siirtyneen heidän suvulleen jopa vuosisatoja sitten.
”He totesivat haluavansa huolehtia metsästä niin, että se siirtyy hyvässä kunnossa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle”, väitöskirjatutkija Juulia Kuhlman kertoo.
Muita tutkimuksessa määriteltyjä tavoitteita perinnön lisäksi olivat taloudellinen turva, virkistys ja vapaa-aika, estetiikka ja luonnonsuojelu sekä metsä tulon lähteenä. Kuhlmanin väitöskirja julkaistiin Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa maaliskuun alussa.
Kuhlman haastatteli tutkimustaan varten 22 naismetsänomistajaa ja hyödynsi myös aiemman Metsänomistaja 2020 -kyselytutkimuksen aineistoa.
Suurin osa Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa, ja metsänomistajilla on yhä enemmän muitakin kuin taloudellisia tavoitteita. Metsien rooli tulonlähteenä on yleisesti pienentynyt. Kuhlmanin mukaan ihmisten perimät metsäalueet ovat nykyään keskimäärin pienempiä, minkä lisäksi suurin osa naismetsänomistajista saa merkittävimmän osan tuloistaan palkkatyöstä.
Perintöön liittyvien tavoitteiden korostuminen naismetsänomistajien keskuudessa on havaittu myös Luonnonperintösäätiössä. Se hankkii suojeltavia metsäalueita ja hakee niille lakisääteisen rauhoituksen.
Säätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsbergin mukaan heille lahjoitettiin metsiä aiemmin vain harvoin. Viimeisten kolmen vuoden aikana tilanne on muuttunut siten, että metsiä lahjoitetaan säätiölle tällä hetkellä vuosittain kymmeniä. Forsbergin mukaan asiaan ovat vaikuttaneet metsänomistajuudessa tapahtunut rakennemuutos ja näkyvyys.
”Olemme olleet esillä mediassa jonkin verran. Sen myötä ihmiset osaavat ottaa yhteyttä meihin, kun heille on tulossa perintönä metsää, jota he eivät halua kaadettavan. Tämän vuoden aikana meille on tullut liki kymmenkunta lahjoitusta ja suurin osa niistä on tullut naisilta.”
Vaikka naismetsänomistajat ovat aktiivisia perintöön liittyvissä asioissa, monella muulla osa-alueella he ovat kuitenkin passiivisempia kuin metsänomistajat keskimäärin. He eivät niin usein osallistu metsänomistajille suunnattuihin metsänhoitoa käsitteleviin tilaisuuksiin, ole aktiivisia metsänhoitotöissä tai vietä aikaa metsässä.
Erot metsänomistajien aktiivisuudessa johtuvat Kuhlmanin arvion mukaan monesta syystä. ”Monessa tapauksessa nainen omistaa metsän nimellisesti, mutta käytännössä päätökset tekee miespuolinen läheinen perheenjäsen tai sukulainen.” Hänen mukaansa tämä johtuu osin metsäalan perinteisestä miesvaltaisuudesta. Kuhlman kertoo, että naiset kuitenkin haluavat tietää ja oppia lisää metsänomistajuudesta.
Vaikka metsänomistajien tavoitteet ovat monipuolistuneet, talouteen liittyvät näkökulmat painottuvat edelleen suomalaisessa julkisessa keskustelussa metsistä. Taloutta ja metsänsuojelua koskevat näkemykset asetetaan keskustelussa usein vastakkain.
Kuhlmanin mukaan metsänomistajuuteen liittyvässä neuvonnassa näkyy olettamus, että metsänomistajilla on samankaltainen arvopohja ja taloudellisia pyrkimyksiä. eikä heidän erilaisia tavoitteitaan välttämättä huomioida. Useat tutkimuksessa haastatelluista naisista ajattelivat, että heidän on opiskeltava metsäalaa, koska he kokivat, etteivät metsänomistamiseen liittyvät neuvonta ja ohjeet palvele heitä.
”Keskusteluissa ja neuvonnassa tulee lähteä liikkeelle siitä, että metsänomistajan tarpeet kartoitetaan avoimesti. Metsänomistajilta pitää kysyä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä, kuten halutaanko metsä säilyttää perintönä seuraaville sukupolville.”
