Helsinkiläisen kahvilan pöydällä seisoo jalustan avulla 28-senttinen siro nukke, jolla on huomattavan iso pää. Kun pään takana olevasta narusta vetää, nuken suurten silmien väri vaihtuu mustansinisestä vaaleansiniseen, sitten vaalean liilaan ja ruskeaan. Pitkät, vihreät hiukset pystyy myös vaihtamaan, ja nuken nivelet taipuvat naksahdellen.
Kyseessä on japanilainen Neo Blythe -muotinukke. Söpöt Blythe-nuket ovat suosittuja aikuisten keräilijöiden keskuudessa. Yksi maksaa noin 130–450 euroa, ja kustomoiduista nukeista maksetaan ainutkertaisuutensa vuoksi jopa tuhansia euroja.
Suomessakin on paljon aikuisia, jotka keräilevät nukkeja ja sisustavat nukkekoteja. Monet jakavat nukeistaan kuvia ja tarinoita sosiaalisessa mediassa.
Vihreätukkaisen nuken omistaja on 70-luvulla syntynyt kuvataiteilija Julia Lila, joka alkoi vähän yli kymmenen vuotta sitten tehdä taidetta nukeilla. Hänellä on huhtikuun loppuun asti esillä nukkekokoinen taidenäyttely Break Through – Läpimurto Atelier Tea-o-rama -puodissa Töölössä. Atelier Tea-o-rama on helsinkiläinen taidekäsityöläisten yhteisö, ”joka on hurahtanut teehen, nukkeihin ja laadukkaaseen ompeluun”.
Näyttelyn avajaissa helmikuussa nukkeharrastajat toivat nukkejaan vierailemaan minikokoisessa Suo-galleriassa.
”Nukkekeräilyä on varmasti ollut pidempään, mutta tällainen yhteisöllisyys on tullut mukaan viime vuosina”, Lila kertoo.
Nukke kulkee laukussa
Julia Lila löysi nuket 2010-luvun alkupuolella, kun hän tapasi ystävänsä, jolla oli mukanaan Japanin matkallaan ostamansa Blythe-nukke. Lilastakin nukke oli veikeä.
Monet nukkeharrastajat kantavat nukkejaan laukussa, jotta voivat ottaa niistä kuvia erilaisissa ympäristöissä, kuten kahviloissa tai nähtävyyksillä ulkomaanreissuilla.
”Nuken kuvaaminen voi olla vaihtoehto selfielle”, Lila havainnollistaa.
Osa on voinut tuunata nukesta itsensä näköisen, ja esimerkiksi vaihtaa nuken vartalon pyöreämmäksi, sillä nuket ovat lähes aina hyvin hoikkia.
Lilan mukaan nukkekuvien ottamiseen julkisilla paikoilla tarvitsee pokkaa. Onneksi ohikulkijat ovat yleensä vain positiivisen uteliaita nukkekuvauksia kohtaan.
”Leikkisyyttä ei saisi koskaan menettää. Usein kun puuhaan nukkejen kanssa, minua alkaa hihityttämään. Huumori, riemu ja sympaattisuus ovat tärkeitä nukettamisessa.”
Julia Lila on ottanut nukeistaan usein kuvia metsässä.
”Kun olen esimerkiksi ollut telttailemassa Nuuksiossa, olen laittanut myös nuket telttailemaan siellä.”
Välillä metsän eläimet kuten oravat saapuvat tutkimaan nukkeja.
Kuvien aiheena on ympäristönsuojelu. Lila on käyttänyt kuvissa lakritsia merkkaamaan öljyvuotoa. Hän suunnittelee, että tekisi nukkekuvilla ympäristöteemaisen satukirjan.
”Haluan tarinan olevan positiivinen, ja nukeilla on helppo hupsutella. Haluan osoittaa, että pienilläkin ekologisilla teoilla on vaikutusta, kuten että valitsee kahviinsa kauramaidon.”
Iloa ja nostalgiaa
Joillekin keräilijöille nuket voivat olla kodin sisustuselementtejä, jotka esimerkiksi juhlapyhinä puetaan teemaan sopivasti. Monet nukkeharrastajat ovat myös luoneet nukeilla kirjahyllyynsä vaikka minikahvilan tai -olohuoneen. Tällaisen tilan nimi on roombox eli pienoishuone.
Osa ostaa valmiita nukenvaatteita ja osa ompelee asut itse. Monelle nukkeharrastajalle nuket ovatkin jonkin aiemman luovan harrastuksen tai työn, kuten ompelun, neulomisen tai kuvataiteen, jatke.
Nukkeharrastukseen liittyy myös nostalgiaa.
”Moni harrastaja on voinut harmitella sitä, että on aikoinaan heittänyt lapsuuden Barbie-nukkensa menemään. Osa keräileekin nimenomaan lapsuudestaan tuttuja Barbeja.”
Julia Lila ei kuitenkaan koe aikuisten nukkeharrastusta lapsuuden leikkien jatkeena.
”Nuket eivät olleet minulle lapsena mitenkään erityisen tärkeitä. Olen vasta aikuisena havahtunut siihen, miten kivoja ne ovat. Nukeissa tuntuu asuvan elämänilo.”
Julia Lilan näyttely Atelier Tea-o-ramassa toukokuun loppuun saakka.
