Iso osa maailman seksistä, joka ikisestä aktista, johon osallistuu enemmän kuin yksi ihminen, on kauppatavaraa tai toimintaa, johon joku osapuolista suostuu pakon edessä, ehkä siksi, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa tai siksi, että hän ei tiedä oikeuksiaan. Ehkä hänet on myyty vaimoksi tai hän on joutunut seksityöhön ihmiskaupan uhrina. YK:n työjärjestö ILO arvelee maailmassa olevan noin 4,3 miljoonaa seksiorjaa. Heistä 80 prosenttia on tyttöjä tai naisia.

Alistaminen voi johtua yhteiskunnallisista syistä, kuten siitä, ettei naisilla kaikkialla ole oikeutta hallita omaa seksuaalisuuttaan tai lisääntymisterveyttään. 22 miljoonaa henkilöä elää pakotetussa avioliitossa ilman kansalaisoikeuksia ja vailla mahdollisuuksia muuttaa olosuhteitaan. Miljardeja ihmisiä elää valtioissa, joissa raiskaus avioliitossa ei ole rikos.

Kun uutiset kertoivat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan helmikuussa 2022, ympäri maailmaa tunnettiin suurta sympatiaa sodan uhreja kohtaan, mikä materialisoitui myös konkreettiseksi avuksi. Mutta kaikki Ukrainan rajalla henganneet pakolaisille kyytiä tarjonneet kuskit eivät suinkaan tulleet auttamaan sotaa pakenevia ihmisiä. Ei, he olivat tulleet itse hyötymään vaikeassa tilanteessa olevista ihmisistä.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan jo ennen vuonna 2022 eskaloitunutta hyökkäyssotaa Ukrainasta oli kaapattu satoja tuhansia lapsia ja naisia orjiksi seksibisneksen orjiksi, ja pakolaisten määrien kasvettua myös ihmissalakuljetuksen uhrien määrä kasvoi.

Pienet tytöt koloissaan

Ihmiskaupan reitit vievät usein köyhemmistä maista rikkaampiin. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan Meksikosta kuljetetaan vuosittain Yhdysvaltoihin 600 000–800 000 ”naista” – suurin osa heistä on lapsia. ”Useimmat siepatut ja myydyt henkilöt joutuvat mukaan seksikauppaan tai muunlaiseen nykyajan orjuuteen: pakkotyöhön, velkavankeuteen tai pornofilmeihin”, kirjailija ja sananvapausjärjestö PENin entinen puheenjohtaja Jennifer Clement kirjoittaa. Varastetut lapset joutuvat Yhdysvalloissa töihin.

”Todella monet viedään Atlantaan”, Clement kertoi Voimalle. ”Atlantassa ovat maan suurimmat messukeskukset. Missä bisnesmaailma kokoontuu, siellä erityisesti bordellit menestyvät.”

Meksikossa elää tuhansia tyttöjä ja naisia näkemättä päivänvaloa. Suojautuakseen kaappaukselta he piileskelevät kellareissa, ullakoilla ja kauppojen takahuoneissa. Köyhimmät tytöt ryömivät äidin kaivamaan kuoppaan tuntikausiksi aina kun auton tai helikopterin ääni kuuluu. Kun huumekauppiaat, jotka ihmiskauppaa yleensä hoitavat, löytävät tytön ja kaappaavat tämän, uhri polttaa käsivarsiinsa tupakalla palovammoja. Ne ovat merkki siitä, ettei hän lähtenyt vapaaehtoisesti, ja näin hän viestittää asiasta vielä kuolleenakin, jos hänen ruumiinsa joskus löytyy.

Rikollisille ihmiset saattavat olla parempi bisnes kuin huumeet. ”Nainen voidaan myydä uudelle omistajalle uudelleen ja uudelleen saman päivän aikana – toisin kuin annos huumeita, jonka voi myydä vain kerran”, Clement on kirjoittanut.

Häpeän uhrit

Seksityö eli seksuaalisten palveluiden myyminen on eri asia kuin ihmiskauppa. Seksityö on kahden ihmisen väliseen sopimukseen perustuvaa kauppaa. Seksin ostaminen tai myyminen ei ole Suomessa laitonta, mutta paritus eli toisen seksuaalisesta työstä hyötyminen taloudellisesti on. Seksipalvelun ostaminen parituksen kohteelta tai ihmiskaupan uhrilta on rikos. 

Ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy, jos henkilö pakotetaan toimintaan, jos häntä uhkaillaan tai hänen liikkumistaan rajoitetaan. 

“Alaikäisten osalta ihmiskauppa toteutuu, vaikka uhri olisi suostunut toimintaan houkuttelematta lainvastaisesti”, poliisi muistuttaa sivuillaan. Alaikäiseen kohdistuvaa rikosta aletaan tyypillisesti epäillä, jos lapsen koulunkäyntiä on estetty, jos tällä itsellään on lapsi ja jos hän ei vaikuta vanhempinaan esiintyvien henkilöiden lapselta. 

Seksityöhön, niin vapaaehtoiseen kuin pakotettuun, liitetään usein stigma eli häpeäleima. Seksipalveluita tarjoavan henkilön huorittelu saa tämän häpeämään – vaikkei haukkuminen kerro mitään huorittelun kohteesta vaan ainoastaan heistä, jotka moista ilmausta käyttävät. 

Stigman pelko voi olla syy siihen, mikseivät uhrit anna ilmi raiskaajia tai muita hyväksikäyttäjiä. Pornoteollisuuteen mukaan joutuneita saatetaan kiristää sillä, että kuvamateriaalia lähetetään omaisille. Koska uhrien, erityisesti lasten, on vaikeaa kertoa tilanteestaan, ympäröivän maailman pitäisi olla erityisen tarkkana laitonta seksikauppaa epäiltäessä. 

Todellinen ongelma

Pro-tukipiste on seksipalveluita myyviä henkilöitä tai eroottisen alan ammateissa toimivia ihmisiä tukeva järjestö. Sen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen kertoo, että ihmiskauppa osataan Suomessa tunnistaa aiempaa paremmin. “Henkilön tunnistaminen virallisesti ihmiskaupan uhriksi on tiettyjen, laissa määriteltyjen viranomaisten tehtävä. Osa tulee ilmi viranomaisten tarkastuksissa ja osassa ilmitulo riippuu siitä, uskaltaako hän puhua esimerkiksi poliisille tai muille viranomaisille. Aina ihminen ei itse tiedä olevansa rikoksen uhri, ja siksi tunnistamisessa on tärkeää ymmärtää ihmiskaupan tunnusmerkistö ihmisen kertomuksista.”

Vielä 2000-luvun alkupuolella poliisi antoi lausuntoja, joiden mukaan ihmiskauppa ei ollut Suomessa ongelma ollenkaan. Tämä on nyt muuttunut, ja nykyään poliisillakin on ihmiskaupan asiantuntijoita palveluksessaan. 

Suomessa ihmiskaupan uhreina apua hakee vuosittain muutama sata ihmistä, mutta oletettavasti heitä on enemmän. 

”Tietoisuus on lisääntynyt paljon, vaikka tunnistamista pitäisi vielä hioa. Mutta enää ei ihmiskauppaan sentään suhtauduta vähättelevästi, että ’tää nyt on vaan sellaista turhaa panikointia’. Tiedetään, ongelma on todellinen.”

Nimenomaan huumepoliisin puolella pitäisi ymmärtää mitä tarkoittaa vakava rikosnimike, ’rikolliseen toimintaan pakottaminen’”. Jotkut uhrit saattavat joutua myymään seksipalveluita huumeita vastaan tai huumekaupan lomassa. Seksin myyminen ei ole laitonta, mutta huumausaineiden kauppa ja käyttö ovat. Poliisin byrokratian rattaissa huumebisnekseen pakotetut ihmiskaupan uhrit muuttuvatkin huumausainerikollisiksi.  ”Huumepuolella ajatellaan usein, että rikolliseen toimintaan pakottaminen on vain tyypillistä huumemaailman dynamiikkaa. Siellä ei ehkä katsota asiaa ihmiskaupan kannalta”, Kauppinen suree.

Seksuaalisen hyväksikäytön uhreina olevista lapsistakin puhutaan eri tavoin näkökulmasta riippuen. Viranomaisesta tai muusta tarkkailijasta riippuen hyväksikäytetyt lapset voivat olla katulapsia, nuorisorikollisia, narkkareita tai jopa prostituoituja, mutta yhtä kaikki: juuri haavoittuvimmassa asemassa olevien hätä pitäisi voida tunnistaa nopeimmin, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia itse vaikuttaa tilanteeseensa.

Rikosoikeudellisesti ihmiskaupan tunnusmerkistö ei aina täyty, mutta esimerkiksi viranomaisten olisi hyvä voida puuttua tilanteeseen. Suomessa tunnusmerkistö ei välttämättä anna riittävästi informaatiota.

”Usein prostituution kontekstissa ongelmat tulevat käsittelyyn ’seksuaaliseen hyväksikäytön tarkoituksiin tapahtuvana ihmiskauppana’”, Kauppinen kertoo. ”Jotkut ihmiset ovat alunperin tulleet töihin vapaaehtoisesti myymään seksuaalisia palveluita, mutta myöhemmin he ovatkin joutuneet olosuhteisiin, joissa ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit täyttyvät. He eivät kuitenkaan koe tulleensa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, eli heihin ei päde rikostutkinnassa niin kutsuttu työperäisen ihmiskaupan tunnusmerkistö.”

Eli tällaisten ihmisten oikeuksien riistoa pitäisi tarkastella samoin kuin vaikka ravintola-alalla tai kasvimailla tapahtuvaa orjuuttamista. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

”Se ei onnistu, koska Suomen lain mukaan seksuaalipalveluiden myyminen Suomessa ei ole työ. Niillä ei ole työn statusta.”

Apua tai lisätietoja:

Migrin auttava sivusto ihmiskauppa.fi, +358 (0)2 954 63 177
protukipiste.fi
poliisi.fi/ihmiskauppa
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (Like 2014)