Ugandassa radion kuuntelu on oleellinen osa arkea. Yli kolme neljäsosaa väestöstä kuuntelee sitä päivittäin. Vastaanottimia, perinteisiä patteriradioita, on lähes kaikilla ja kaikkialla, radio on auki taustalla kun tehdään päivän askareita.

 Yhteisöradiokanavat nostavat esiin paikallisia asioita vastavoimana kaupallisille ja poliittista eliittiä lähellä oleville kanaville. Ne toimivat usein maaseudulla asuvien tai erilaisten vähemmistöjen ääninä, ja niiden rahoitus tulee esimerkiksi erilaisista kehitysyhteistyöprojekteista.

Toimittajat ovat ammattilaisia, mutta ääneen pääsevät myös paikalliset asukkaat.

“Neuvon toimittajia, että älkää tulkitko ihmisten puheita, vaan menkää paikan päälle ja antakaa ihmisten itse olla äänessä”, kertoo tansanialaisen Jamii FM -yhteisöradion kanavajohtaja Amua Rushita.

Yhteisöradiot eivät ole puoluepoliittisia, mutta ne voivat horjuttaa vakiintuneita valtasuhteita nostamalla esiin paikallisia, usein poliittisesta päätöksenteosta sivuutettuja, maaseudulla asuvien ja vähemmistöjen asioita.

“Jos tulee ongelmia eteen, se kertoo siitä, että tekemisillämme on vaikutusta”, Rushita kertoo.

Radio on saavutettavin, halvin ja helppokäyttöisin media. Se ei vaadi kalliita laitteita, erityisiä taitoja tai tilin luomista. Esimerkiksi Ugandassa television katsominenkin vaatii oman tilinsä.

Sen lisäksi, että radiota kuunnellaan paljon, radioreportaaseja on suhteellisen halpa tehdä: “Yksi toimittaja voi mennä paikan päälle, haastatella ihmisiä, editoida jutun ja julkaista sen. Televisiossa vastaavaan tuotantoon tarvittaisiin ainakin viisi ihmistä”, vertaa ugandalaisen Mama FM -yhteisöradion tekninen vastaava, insinööri Grace Mazirwe.

Käytännön apua ja voimautumista

Yhteisöradiot voimauttavat tekijöitään ja kuuntelijoitaan tarjoamalla käytännön apua ja kuulluksi tulemisen kokemuksia. 

“Jo se voimauttaa, että toimittaja tulee paikalle ja osoittaa siten, että asia on tärkeä”, Rushita huomauttaa. 

Kuuntelijat voivat myös soittaa radioon ja kertoa tilanteestaan. Radion kautta välitetään myös tärkeää paikallistietoa kylästä toiseen esimerkiksi uusista avatuista kouluista ja terveysasemista.

Ugandan pääkaupungista Kampalasta lähialueille lähettävä Mama FM käsittelee etenkin naisten, vammaisten ja muiden vähemmistöasemassa olevien asioita.   

“Rohkaisemme naisia puhumaan: kertomaan elämästään ja ottamaan osaa julkiseen elämään. Se murtaa vanhoja sukupuolirooleja, ennen naiset olivat ujompia. Haluamme välittää viestiä myös miehille. Tavoitteenamme on nostaa marginaaliryhmien asioita esiin Ugandan mediassa, ja siihen kuuluu tasa-arvo perheessä ja julkisessa elämässä”, Mazirwe kertoo. 

Mama FM:ltä tulee monenlaisia ohjelmia kuten ajankohtaisohjelmia ja ohjelmia nuorille, perheille, lapsille, vammaisille ja monille muille. Sisällössä on paljon edutainmentia eli viihdyttävästi paketoitua tietoa ja käytännön neuvoja: esimerkiksi terveystietoa, seksuaalikasvatusta, tietoa erilaisista palveluista ja lakiasioista kuten perintöoikeudesta tai yrityksen perustamisesta – tai miten ehkäistä väkivaltaa ja miten toimia, jos joutuu sen kohteeksi. Ohjelmissa tiedostetaan aina sukupuolinäkökulma. 

“Ohjelmamme ovat voimauttaneet naisia yhteisöissämme. Esimerkiksi jotkut naiset ovat aloittaneet pienyrityksiä, joihin he voivat nojata taloudellisesti olematta riippuvaisia miehistä. Naisilla on esimerkiksi kaupunkiviljelmiä tai pieniä kioskeja, joissa myydään vihanneksia ja päivittäistavaroita”, Mazirwe kertoo. 

Ugandassa naisten näkyvyys ja tila julkisessa elämässä on noussut viime vuosikymmeninä. 2000-luvun alussa parlamentissa oli naisia kolme prosenttia, nyt lähes 30 prosenttia. Mediassa työskentelee edelleen enemmän miehiä kuin naisia. Mama FM:ssä on naisjohtajat, mutta kanavalla työskentelee myös miehiä. “Tarjoamme naispuolisille journalisteille paikan, jossa he voivat oppia ammattia kohtaamatta vähättelyä tai seksuaalista häirintää.”   

Radioportaali tuo paikalliset yhteisöradiot nettiin

Perinteisesti radioaalloilla lähialueiden ihmiset tavoittaneita kanavia voi yhä useammin kuunnella myös netin kautta missä päin maailmaa tahansa. Suomalaisten media-alan järjestöjen perustama Viestintä ja kehitys -säätiö eli Vikes on suunnitellut Tansaniaan ja Ugandaan radioportaalit, jotka kokoavat paikalliset yhteisöradiot nettiin yhdelle alustalle. Sivuston kautta voi kuunnella lähetystä tai vanhoja ohjelmia ja lukea ja jakaa uutisartikkeleita. 

Tansanian yhteisöradioliiton ylläpitämässä Radio Tadio -portaalissa on mukana 34 yhteisöradiota. Sivuston uutiset ovat swahiliksi. Maassa, jossa puhutaan yli sataa eri kieltä, radiokanavat käyttävät peruskoulun ja politiikan valtakieltä swahilia, maan virallista kieltä, jota enemmistö puhuu toisena kielenään. Bisneksen ja korkeakoulutuksen kieli englanti on maan toinen virallinen kieli. 

Ugandan yhteisöradioliiton Radio Comnetu -sivustolta löytyy 25 radiokanavaa ja paikallisuutisia myös englanniksi, joka on myös Ugandan virallinen kieli. Puhutuin paikalliskieli on luganda, jonka lisäksi maassa puhutaan noin 70 muuta kieltä. Radiot toimivat monilla kielillä. Esimerkiksi Mama FM julkaisee artikkeleita ja ohjelmia sekä englanniksi että lugandaksi. 

Molemmissa maissa nettiradiot vaativat toimiluvan paikalliselta viestintäviranomaiselta. Radiot yhteen liittävälle portaalille ei ole aiemmin ollut omaa virallista lupamenettelyä. Vikesin hankeasiantuntija, radioportaalin käyttökouluttaja Markku Liukkonen kertoo, että ”molemmissa maissa virallisen toimiluvan saaminen on ollut hiukan työläs prosessi, mutta toivottavasti jo loppusuoralla”. Siksi portaaleja ei ole vielä virallisesti lanseerattu, vaikka ne jo toimivatkin. 

Portaalin kautta saa laaja-alaisen kuvan siitä, mitä maassa tapahtuu, mukana olevien yhteisöjen ääni vahvistuu ja paikalliset ongelmat tulevat viranomaisten tietoon. Samalla myös kaupunkien väestö pääsee kuulemaan ja lukemaan elämästä kylissä. Itä-Afrikan maissa suuri enemmistö asuu edelleen maaseudun kylissä ja kaupunkilaisistakin suurin osa on kotoisin maaseudulta.

Rushita toivoo, että etenkin maassa olevat kehitysyhteistyöjärjestöt löytäisivät portaalin ja hyödyntäisivät sitä etsiessään ruohonjuuritason tietoa. 

“Yhdessä on myös helpompi taistella disinformaatiota vastaan”, hän huomauttaa. 

Työ voimauttaa myös toimittajia: “Jo se on iso juttu monille, että oma nimi näkyy internetissä radioportaalissa julkaistun jutun yhteydessä”, Mazirwe kertoo.

Portaali ja sen tuoma yhteistyöverkosto helpottavat journalistista työtä. Uutisvinkkejä jaetaan radioiden välillä ja verkoston kautta päästään uutisten alkulähteille. Samalla se moninaistaa toimitustyötä: radio-ohjelmien perusteella tehdään myös kirjoitettuja uutisia, joihin tarvitaan kuviakin. Pitää myös päättää, mitä ja milloin jaetaan someen ja miten kommentteja moderoidaan.

Portaalin ylläpitäjillä ja sisällöntuottajilla on useita WhatsApp-ryhmiä, joissa jaetaan vinkkejä ja tsempataan toisia. Portaali tuo myös turvaa julkaisijoille. Portaali on sosiaalisen median tilejä vahvemmin omissa käsissä, kun ylläpitäjinä toimii tuttu porukka.  

Portaali tarjoaa lisäksi teknisiä resursseja esimerkiksi säilyttämällä dataa. “Aiemmin ohjelmia säilytettiin vain Ugandan viestintäviraston vaatimat kolme kuukautta. Sen jälkeen ulkoiset kovalevyt tyhjennettiin uutta sisältöä varten”, Mama FM:n Mazirwe vertaa.  

“Radioportaaliin ladattu sisältö on pilvessä, tallennustila edullinen ja käytännössä rajaton”, kertoo portaalien ideoinnissa ja suunnittelussa keskeisesti mukana ollut Liukkonen. 

Jamii FM:n Rushita pohtii radioportaalin tulevaisuutta: “Tarvitsemme lisää rahoittajia, paikallisen teknisen tiimin hoitamaan palvelinyhteyksiä ja ylläpitoa sekä oman äppisovelluksen, jotta portaalia on helpompi käyttää kännykällä.”

Portaali yhdistää uuden ja vanhan

Alun perin radioportaali oli Liukkosen idea, joka syntyi bussimatkalla Arushasta Tangaan. Liukkonen ja Vikesin Itä-Afrikan asiantuntija, toimittaja Peik Johansson olivat vetäneet mediaväelle erilaisia koulutusprojekteja Tansaniassa jo vuosia, ja aloittivat portaalihankkeen pilottiprojektin 2016.

Johansson ja Liukkonen käyvät paikan päällä, työskentelevät yhdessä paikallisten kanssa ja siirtävät osaamista eteenpäin, niin että projekti voi tulevaisuudessa jatkua ilman tukea. Nyt radioasemien portaalista vastaavat henkilöt ovat saaneet peruskoulutuksen ja kouluttavat sen käyttöön uusia ihmisiä. Esimerkiksi Mama FM:n Mazirwe ja Jamii FM:n Rushita kouluttavat radiokanavien toimittajia ja teknistä henkilökuntaa portaalin käyttöön. Molemmat vastaavat tekniikan toiminnasta omilla kanavillaan ja auttavat myös editoinnissa ja muussa toimitustyössä.

Projekti jatkuu ja koulutusta syvennetään ainakin vuoteen 2024 asti. Portaalin oma sovellus on tärkeä saada tehdyksi.

“2016 sovellukset eivät olleet vielä niin iso juttu, joten emme tajunneet ryhtyä heti sitä kehittelemään”, Liukkonen myöntää.

Tekniikan muutos on ollut nopeaa. “2000-luvulla ennen älypuhelinaikaa koulutimme toimittajia internetin käyttöön. Silloin tietokoneita oli vähän ja nettiyhteydet hitaita. Sitten noin viidessä vuodessa 2010-luvun vaihteessa dataa tehokkaasti siirtävät 3G- ja 4G-verkot yleistyivät ja datan hinta laski”, Liukkonen muistelee.

Nyt nettiä käytetään useimmiten kännykällä, sovellusten kautta. “Kuparikaapeliajasta siirryttiin suoraan älypuhelinaikaan. Tämä vaikuttaa siihen, miten nettiä käytetään. Esimerkiksi nettisivujen etsiminen hakukoneiden avulla ei ole yleistä, vaan avataan suoraan valmis sovellus, ja siksi myös yhteisöradioportaaleille olisi tärkeää saada oma äppi”, hän jatkaa.

Portaalien rahoitusta aiotaan lisätä mainoksilla. Sivulle voidaan myydä mainospaikkoja. Lisäksi järjestöt voivat sopia sen kautta tiedotuskampanjoista useamman radiokanavan kanssa, tai kaupallisetkin tahot ostaa mainostilaa useammalta kanavalta kerrallaan.

Rushita toivoo yhteisöradioportaalien leviävän moniin maihin, jotta tietoa saadaan ruohonjuuritasolta laajemmalle yleisölle. “Sota-alueiltakin ja muista konflikteista voi raportoida ja jakaa tietoa, kun ihmisillä on puhelimet mukana ja jos nettiyhteys toimii”, hän pohtii.

Avoimella lähdekoodilla suunnitellut radioportaalit ovat teknisesti helposti kopioitavissa myös muihin maihin. Peik Johansson kertoo, että Vikesin tulevien vuosien suunnitelmissa puhutaan yhteisöradioportaalin viemisestä Keski-Amerikan maihin, joissa on paljon yhteisöradiokanavia.

“Suomeenkin on pohdittu portaalia. Se kokoaisi yhteen maahanmuuttajataustaisten toimittajien verkossa julkaisemaa aineistoa: tekstiä, kuvaa, videota tai ääntä useilla eri vähemmistökielillä sekä englanniksi ja suomeksi.”

Monenkeskistä kumppanuutta

Johanssonilla ja Liukkosella on kokemusta media-alan kehitysyhteistyöstä, solidaarisuustyöstä, monelta vuosikymmeneltä. Tansanian ja Ugandan ohella Vikes toimii Keniassa, Somaliassa, Nepalissa, Myanmarissa sekä viidessä eri Keski-Amerikan maassa. Vikes on pieni säätiö, joka on saanut rahoitusta ulkoministeriöstä, EU:lta ja suomalaisilta journalistijärjestöiltä.

Hankkeista vastaavat matkustavat kohdealueille. Yhdessä tekeminen solidaarisuuden hengessä on tärkeää ja oppia siirtyy moneen suuntaan.

Tekniikan kehitys ja nopea leviäminen mahdollistavat monenlaisia innovaatioita, eikä rikkaassa pohjoisessa olla automaattisesti köyhempiä etelän maita edellä. Esimerkiksi Keniassa pystyi siirtämään rahaa kännykällä jo 2007, jolloin tekstiviestipohjainen M-Pesa-palvelu avattiin. Eurooppaan vastaavat palvelut tulivat vasta 2010-luvulla. Tanskalainen MobilePay lanseerattiin 2013, ja kännykällä maksaminen on lyönyt läpi kunnolla vasta 2020-luvun vaihteessa.

Oppia voi ottaa myös tavasta suhtautua asioihin. “Suomalaisessa työelämäkeskustelussa on vasta viime vuosina alettu puhua ketteryydestä ja joustavuudesta, Itä-Afrikassa olen oppinut, että asiat hoituvat, vaikka hankaluuksia tulee eteen. Hakuna matata eli ei hätää, yllättävistä käänteistä on turha stressata”, Liukkonen pohtii.