Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifystä.

Ulkomailla ihmetellään, miksi venäläiset eivät protestoi Ukrainassa käytävää Venäjän hyökkäyssotaa vastaan.

Kremlin propaganda pelottelee venäläisiä monenlaisella väkivallalla. Uhkailut toimivat hyvin – toistaiseksi. Maan sisäinen väkivaltakoneisto on laaja. 

Poliisivaltio

Kun pohditaan, miksi venäläiset eivät protestoi enemmän, on ensin ymmärrettävä olosuhteet, joissa sodan vastustajat ja erityisesti sen kannattajat elävät.

Ensinnäkin, protesteilta puuttuu tällä hetkellä johtaja. Monet opposition keulahahmot ovat vankilassa. Heistä tunnetuimpia ovat Aleksei Navalnyi, Vladimir Kara-Murza ja Andrei Pivovarov. Loput ovat lähteneet ulkomaille ja vain sen vuoksi välttäneet vankilan.

Mutta silti mielenosoituksia on välillä järjestetty. Silloin poliisi on pidättänyt ihmisiä, eikä edes pelkästään protestin yhteydessä, vaan kaukana tapahtumista: metrossa, bussipysäkeillä ja heidän kotinsa liepeillä. 

Vuodesta 2000 lähtien, kun Vladimir Putin on ollut vallassa, hän on rakentanut tehokkaan järjestelmän suojelemaan hallintoa häiriöiltä.

Kremlin legitimiteetin eli vallan oikeutuksen kyseenalaistaminen on vaarallista.

Kremlin legitimiteetin eli vallan oikeutuksen kyseenalaistaminen on vaarallista.

140 miljoonan asukkaan valtiossa on noin miljoona poliisia, 900 000 armeijan sotilasta, 700 000 rekisteröityä yksityisen vartiointiliikkeen työntekijää, 340 000 kansalliskaartin jäsentä (juuri he hajottavat mielenosoituksia), 45 000 kasakkasoturia ja 33 000 vanginvartijaa.

Ja lisäksi on vielä turvallisuuspalvelu FSB:n ja salaisen ​​palvelun työntekijöitä sekä noin 20 000 tšetšeenitaistelijaa.

Yhteensä Venäjällä on noin 3,3 miljoonaa ihmistä, joihin viranomaiset tukeutuvat vaatiessaan protestoijia kuriin.

Noin joka 15. aikuinen venäläinen mies käyttää univormua ja kantaa asetta. Monilla on Kalashnikov-rynnäkkökivääri, AK-47, jossa on 30 luotia. Ja Kreml on koko ajan valmis antamaan käskyn ampua.

Samalla Kreml suojelee poliiseja ja kansalliskaartia mobilisaatiolta eli on värväämättä heitä sotaan. Vain hyvin pieni prosentti heistä on lähetetty Ukrainaan. Ja edes ne, jotka siirrettiin Ukrainaan, eivät ilmestyneet juoksuhautoihin eivätkä taistelleet Ukrainan armeijaa vastaan. He ovat jatkaneet työtään sotatoimialueella poliisina murskaamalla protesteja ja vainoamalla siviilejä. Toisin sanoen, nämä ihmiset ymmärtävät, että presidentti Putin ei anna heille vain palkkaa, etuoikeuksia ja valtaa, vaan myös suojaa kuolemalta Ukrainassa. 

Ilmeisesti tämä motivoi Venäjän poliisia auttamaan jo valmiiksi hyvin aktiivisia armeijan rekrytointikeskuksia nappaamalla miehiä jopa kaduilta lähettääkseen heidät taistelemaan.

Entä voisivatko nämä aseistetut henkilöt joskus kääntää kiväärin piipun kohti Kremliä? Se tapahtuu vasta, kun he ymmärtävät, että Putinin hallinnon palveleminen ei suojaa loputtomasti heitäkään.

Propagandaa päivästä toiseen

Kuvitellaan, että Suomessa kaikki suuret sanomalehdet, tv-kanavat, radio ja nettimediat alkaisivat yhtäkkiä toistaa yhtä ja samaa viestiä. Vaikkapa että “Venäjän miehittämässä Karjalassa” asuvia suomalaisia kiusataan. Että heitä kielletään puhumasta suomea, heitä hakataan suomen kielen käyttämisestä kadulla, heille ei anneta töitä ja heitä pidetään toisen luokan kansalaisina. Että heidän on pakko unohtaa kielensä ja kulttuurinsa. Että näiden lapset otetaan pois perheestään ja välillä väitetään, että lapsia tapetaan kostoksi vanhemmille.

Tällaisilla hirviömäisillä valheilla Venäjän propaganda on kuvaillut Ukrainan tapahtumia viimeiset kahdeksan vuotta.

Tällaisilla hirviömäisillä valheilla Venäjän propaganda on kuvaillut Ukrainan tapahtumia viimeiset kahdeksan vuotta.

Venäjän hallinto kontrolloi kaikkia merkittäviä valtion ja yksityisiä tiedotusvälineitä. Televisiosta näkyy ilmaiseksi jopa 21 pääkanavaa, joista lähes jokainen on keskittynyt kertomaan Ukrainan viranomaisten ”rikoksista” ja muuttamaan valheita totuudeksi.

Täytyy myös muistaa, että Venäjällä suurin osa asukkaista, lukuun ottamatta ihmisiä suurissa kaupungeissa, kuten Moskovassa ja Pietarissa, on erittäin köyhiä. Virallisten tilastojen mukaan noin 20–25 miljoonaa ihmistä elää alle 225 eurolla kuukaudessa. Valtava joukko ihmisiä on pakotettu selviytymään ilman työtä ja tulevaisuudennäkymiä, ja he saavat juuri ja juuri maksettua ruoka- ja sähkölaskunsa. Ainoa ilmainen viihdyke on televisio, jonka kautta Kreml myy heille ideaa ”Venäjän suuruudesta” ja syyttää Yhdysvaltoja ja muita länsimaita maan ongelmista.

Valtaosa, yli 70 prosenttia asukkaista, ei ole koskaan käynyt valtion ulkopuolella eivätkä he ole nähneet ihmisten elämää muissa maissa.

Hiljainen keskiluokka

Venäjän keskiluokka ei protestoi. Ensinnäkin syynä on, että tämä luokka on erittäin ohut. Toiseksi, sananvapaus, rehelliset vaalit ja vallan vaihtuvuus reilun pelin kautta eivät kiinnosta suurinta osaa ihmisistä, jotka edelleen katsovat televisiota ja ovat propagandan vankeja – vaikka suuria mielenosoituksia olikin vuosina 2017–2020 sadassa kaupungissa. 

Mielenosoitusten hajottaminen, pidätykset sekä toimittajien ja oppositiohahmojen murhat ovat opettaneet keskiluokkaa olemaan puuttumatta politiikkaan ja irtautumaan siitä mahdollisimman paljon.

Osalle väestöstä sana ”vapaus” liittyy edelleen talouden ongelmiin ja vakauden puutteeseen 1990-luvulla – ja propaganda ruokkii ajatusta jatkuvasti. Keskiluokka sietää mieluummin Venäjän rajojen sulkemisen, ulkomaisten yritysten lähtemisen ja talouspakotteet. 

Samoin venäläisten mielenosoitukset ulkomailla ovat vähäisiä ja tapahtuvat pääasiassa EU-maissa. 

Esimerkiksi Kazakstanissa, Armeniassa, Georgiassa tai Turkissa, jonne suurin osa Venäjän asukkaista muutti sodan ja mobilisaation aikana, ei protestoida. Se johtuu siitä, että nämä maat ovat joko hyvissä suhteissa Kremlin kanssa tai taloudellisesti riippuvaisia siitä. Protestoimisesta voi joutua myös luovutetuksi takaisin Venäjälle. Lisäksi mielen osoittaminen muualla voi sulkea tien Venäjälle heiltä, jotka aikovat palata sinne. Heitä saatetaan uhata myös kostotoimilla, jotka pannaan toteen, kun he palaavat. Suurimmalla osalla on myös sukulaisia Venäjällä, eivätkä he uskalla protestoida, koska he pelkäävät, että sukulaisia aletaan vainota.

Propaganda häviää pelin

Joidenkin arvioiden mukaan 12–15 prosenttia Venäjän väestöstä kannattaa Ukrainan sotaa. Samalla 12–15 prosenttia on vastaan. Ja noin 70 prosenttia on ihmisiä, joiden mielipiteestä propaganda ja riippumaton media nyt taistelevat. Nämä ihmiset vastaavat edelleen ”kyllä” kun kysytään, onko tarpeen jatkaa Ukrainan sotaa ja mennä Kiovaan ja ”kyllä” kysymykseen tarvitaanko rauhaa.

On jo selvää, että propaganda häviää pelin: yhä useammat ihmiset ovat lakanneet katsomasta ajankohtaisohjelmia. Viimeisimmän tv-tutkimuksen mukaan  Venäjän tärkeimmän propagandistin, Vladimir Solovjovin ohjelma sijoittui viime kuukausina vasta 27. sijalle. Sen edelle nousi muun muassa mökeistä ja puutarhoista kertova ohjelma.

Venäjällä oppositio ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat alkaneet ennustaa joukkomielenosoitusten alkamista. Niin tapahtuu, ”kun jääkaappi voittaa television”. Eli vain taloudellinen kriisi voi saada ihmiset kaduille. Ihmiset alkavat protestoida, kun hinnat nousevat kaupoissa niin paljon, että yksinkertaisintakin ruokaa on mahdotonta ostaa. Tai kun palkat viivästyvät. 

Näissä olosuhteissa television propaganda lakkaa toimimasta.

Nyt tämä hetki näyttää olevan vielä kaukana: Kremlillä on edelleen paljon rahaa, koska öljyn, kaasun ja muiden resurssien myynti toimii edelleen, ja siksi tämä voi jatkua pitkään. Mutta yllätyksiä tapahtuu.

Tärkein on totuus

Tärkeintä on kuitenkin kertoa venäläisille totuus sodasta. Venäjällä on edelleen riippumattomia tiedotusvälineitä, jotka työskentelevät maan alla. Ja tuloksia on nähtävissä: venäläinen yhteiskunta alkaa ymmärtää, vaikkakin hitaasti, Putinin käynnistämän sodan täyttä kauhua ja siihen liittyviä seurauksia.

Kun sotaa vastustavien kriittinen massa kasvaa riittävän suureksi, Kreml pysäyttää sotimisen pysyäkseen vallassa.

Sodan voi lopettaa myös Ukrainan voitto, joka ei vaikuta kaukaa haetulta mahdollisuudelta.

Mutta valitettavasti edes se ei välttämättä saa Venäjää aloittamaan muutoksia kohti demokratiaa.