Yhteisöllisyys on keskeinen osa ihmisyyttä, ihmisen lajityypillinen perustarve ja positiivinen asia yksilöiden elämässä. 

Kuitenkin yhteisöllisyyden kaipuu voi johtaa myös ongelmiin. Ongelmalliseksi yhteisöllisyys muodostuu, jos koko elämä on vahvasti kiinni käytöstä, tunteita, ajattelua ja informaatiota tiukasti kontrolloivassa yhteisössä, ja joutuu siitä erottamisen uhalla hyväksymään tai tekemään asioita, jotka eivät ole itselle hyväksi tai joita ei muuten kokisi hyväksi tehdä.

Tyypillisimmin kontrolloiviin yhteisöihin kuulutaan, koska vanhemmat kuuluvat sellaiseen ja niissä kasvetaan. Nuorina tai aikuisina yhteisöihin liittyvät ihmiset etsivät usein elämänsä suuntaa esimerkiksi kriisin seurauksena tai jos he kokevat olevansa yksin tai oman elämänsä sivuraiteella. Yhteisöön voi liukua myös vähitellen, kun kiinnostus yhteen asiaan johtaa toiseen esimerkiksi sosiaalisen median algoritmien ohjaamana. 

Kontrolloivat piirteet liitetään usein uskonnollisiin yhteisöihin, mutta niitä löytyy monenlaisista yhteisöistä. Tiivis yhteisö tarjoaa kokonaisratkaisun: elämän tarkoituksen, identiteetin, sosiaalisen verkoston ja usein urankin. Usein tarjolla on jonkinlaista pelastusta esimerkiksi hengellisen tien, terveyden tai rahan muodossa. 

“Kontrolloidut yhteisöt tarjoavat vaihtoehtoisen reitin menestykseen, omanlaiseensa eliittiin. Siihen liittyy usein erityisyyden kokemus, että on salaista tietoa, joka ei kaikille avaudu, tai valittu, Jumalan siunaama”, kertoo Joni Valkila Uskontojen uhrien tuki ry:stä. Järjestö tarjoaa vertaistukea kontrolloivista yhteisöistä eroon pyrkiville ja heidän läheisilleen.

Järjestöön ottavat useimmiten yhteyttä helluntailaisuuden, vanhollislestadiolaisuuden, jehovan todistajien tai mormonikirkon piiriin kuuluvat ihmiset. Yhteydenottoja tulee myös evankelisluterilaisilta alueilta, joissa valtionkirkkoon kuuluu tiukasti uskovia vaikuttajia. Jonkin verran järjestöön ottavat yhteyttä myös islaminuskon kanssa painiskelevat. 

Uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelta eniten yhteydenottoja tulee verkostomarkkinointiin ja salaliittoteorioihin uppoutuneiden ihmisten läheisiltä. Tyypillisesti heissä aiheuttaa huolta läheisen voimakas kiinnostus johonkin tiettyyn asiaan ja tämän maailmankuvan muuttuminen. Läheisten mielestä oudot tai liian tiiviit yhteisöt eivät kuitenkaan välttämättä ole kontrolloivia. Varsinkin anonyymeillä nettiyhteisöillä ei yleensä ole valtaa yhteisön kanssa viestimisen ulkopuoliseen elämään, vaikka niihin voi  kokea kuuluvansa vahvasti. 

Kaikki alkaa rakkauspommituksesta

Kontrolloiviin yhteisöihiin on usein helppo liittyä. Uudet tulijat toivotetaan tervetulleiksi ja heistä ollaan kiinnostuneita. 

“Rakkauspommitus on tarkoituksellinen strategia. Usein tietoa yhteisön toiminnasta jaetaan yhteisön jäsenille vähitellen. Ensin varmistetaan jäsenen lojaalius.”

Yhteisö voi myös neuvoa suoraan, mitä medioita kannattaa kuluttaa ja mitä välttää. Yhteisöllä on oma maailmankuvansa, sääntönsä ja sanastonsa, joka erottaa oman ryhmän jäsenet ympäröivästä sosiaalisesta todellisuudesta.  

Yhteisö voi myös neuvoa, ettei ulkopuolisten kanssa kannata olla tekemisissä. Voi käydä niinkin, että perhe ja lähipiiri kokee uudet asiat ahdistavina ja ottaa itse etäisyyttä. 

Uudet tulijat toivotetaan tervetulleiksi ja heistä ollaan kiinnostuneita. 

“Eristäminen voi olla myös epäsuoraa. Esimerkiksi yhteisö voi järjestää niin paljon tekemistä, että elämässä ei jää tilaa yhteisön ulkopuolisille kontakteille”, Valkila täsmentää.

Ikävimmillään kontrolloiva yhteisö voi pyrkiä kontrolloimaan alueita, joita pidetään yksityiselämään kuuluvina, esimerkiksi ruokavaliota, seksuaalisuutta, ihmissuhteita tai kokonaisvaltaista ajankäyttöä. Yhteisöt voivat esimerkiksi kieltää seurustelun tai painostaa seksiin tai avioliittoon. 

Kontrolli ei näyttäydy kaikille samanlaisena. “Esimerkiksi uskonnollisissa liikkeissä jossain yhteisössä voi asua tai vain käydä paikan päällä, jolloin kokemus yhteisöstä voi olla hyvin erilainen”, Valkila selventää. 

Informaation kontrolli keskeistä

Sosiaalisten suhteiden ohella kontrolloidaan jäsenten vastaanottamaa informaatiota, jotta jäsen ei päätyisi kyseenalaistamaan yhteisön oppeja ja normeja. 

Tyypillisiä kontrolloitujen yhteisöjen normeja ovat esimerkiksi johtajan tai johtajien kyseenalaistamaton auktoriteettiasema ja joidenkin yleisesti elämään kuuluvien asioiden, kuten esimerkiksi televisionkatselun ja harrastusryhmissä käymisen, paheksuminen.

Yleisiä ovat myös selvärajaiset jaottelut yhteisöön kuuluviin (hyviin, viisaisiin, valittuihin) ihmisiin ja (pahoihin, tietämättömiin, syntisiin) ulkopuolisiin sekä kertomukset siitä, miten ulkopuoliset tekevät tai haluavat yhteisöön kuuluville pahaa. 

Jäsenten vastaanottamaa informaatiota kontrolloidaan, jotta he eivät päätyisi kyseenalaistamaan yhteisön oppeja ja normeja. 

Tällaisia ajatusrakennelmia liittyy monenlaisiin yhteisöihin eivätkä ne automaattisesti tee yhteisöstä kontrolloivaa. Oleellista on, miten normeja ylläpidetään. Kontrolloivissa yhteisöissä jäseniä syyllistetään tottelemaan ja heiltä voidaan vaatia rituaalisia anteeksipyyntöjä tai anteeksiantoa. Eroa harkitsevia painostetaan. Henkinen ja fyysinenkin väkivalta voi olla sallittua yhteisön edun nimissä. 

Valkila kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, kuinka yhteisö suhtautuu kritiikkiin: “Saako kritiikkiä esittää? Saako yhteisön oppeja kyseenalaistaa? Voiko yhteisön opeista laskea leikkiä? Miten johtajiin suhtaudutaan, ihmisinä vai palvottuina guruina? Hälytyskellojen pitäisi soida myös, jos yhteisön oppi on ainoa tie pelastukseen.” 

Uskontojen uhrien tuen nettisivut kehottavat pohtimaan myös yhteisöjen yhteiskunnallista valtaa. Paljonko yhteisöllä on tuloja ja varallisuutta ja yhteisön jäsenillä poliittista valtaa?

Liittyykö yhteisöön järjestöjä, joilla on jokin muu tarkoitus, usein hyväntekeväisyys, mutta jotka pohjimmiltaan ajavat yhteisön etua? 

Tottelemista eristämisen uhalla

Jos kontrolloivasta yhteisöstä on tullut vahva osa elämää, ja sen sääntöjen rikkominen johtaisi erottamiseen yhteisöstä, paikkansa säilyttääkseen jäsen voi suostua tekoihin, joihin ei muuten ryhtyisi. Teot liittyvät usein seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin. Yhteisö voi pakottaa naimisiin tai katkaisemaan kokonaan vääränä pidetyn ihmissuhteen. Tilanne on psyykkisesti kuormittava, aiheuttaa yleensä ahdistusta ja mahdollisesti myös monenlaisia mielenterveysongelmia. 

Yhteisöstä lähdön syynä on usein ristiriita sen kanssa, mitä yhteisö pitää oikeanlaisina ajatuksina tai käytöksenä. “Esimerkiksi herätysliikkeissä homoseksuaalisuutta tai homoseksuaalisia tekoja pidetään syntisinä, mikä saa monet jättämään yhteisön”, Valkila kertoo.

Yhteisöstä lähtemisen alkusysäys on usein uuden tiedon tai näkökulman saaminen, joka johtaa vähitellen eri normien kyseenalaistamiseen. Valkila toivoo, että kaikille lapsille opetettaisiin koulussa elämänkatsomustietoa ja siinä erilaisista maailmankatsomuksista.  

“Etäisyys normeihin voi syntyä myös esimerkiksi ulkomaille muuton seurauksena. Vaikka pysyisi saman yhteisön sisällä, eri puolilla yhteisöjen tavat vaihtelevat ja siinä saa etäisyyttä vanhoihin tapoihin.” 

Yhteisöstä lähtemisellä voi olla laajat seuraukset koko elämään. 

“Voi käydä niin, että suhteet perheeseen, sukuun ja ystäviin viilenevät tai katkeavat, sillä esimerkiksi Jehovan todistajissa vaaditaan, että entisiin jäseniin ei pidetä yhteyttä. Samalla saattaa mennä työpaikka ja asunto, jos asuu vuokralla tai jos työnantaja on yhteisöstä”, Valkila havainnollistaa.

Myös yhteisöstä lähtemisestä tai erotetuksi tulemisesta seuraa monille mielenterveysongelmia. Lieväkin sosiaalinen eristäminen aiheuttaa ihmisissä stressiä. Aivoissa hylkäämisen tuska koetaan samoilla alueilla kuin fyysinen kipu.

“Eristäminen on todella julma toimenpide. Pahimmillaan ihminen on ollut ensin yksin, löytänyt yhteisön, ja sen jälkeen on taas yksin. Jos yhteisössä suhtaudutaan negatiivisesti opiskeluun, lapsesta asti yhteisössä asunut lähtijä jää tyhjän päälle ilman koulutusta ja taitoja selvitä yhteisön ulkopuolisessa maailmassa.” 

Lähdön jälkeen elämän rakentamiseen voi mennä vuosia, vuosikymmeniäkin. 

“Jos on asunut lapsesta asti rajoittavassa yhteisössä, ei ole kokenut samoja asioita kuin muut ikäisensä. Vaikka opettelisi uusia tapoja, esimerkiksi juhlien viettämistä, myöhemmin elämässään, ei niihin välttämättä pääse samalla tavalla sisään vaan kokee itsensä aina vähän ulkopuoliseksi.”

Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 2.5.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 8.5.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.

Lue myös:

Kaiken läpäisevä luottamus Jumalaan on ongelma myös fundamentalististen yhteisöjen ulkopuolella