Euroopan unioni suunnittelee historiallista lakiesitystä. Se haluaa säännellä Eurooppaan rekisteröityjä tai siellä toimivia yrityksiä ja saattaa ne todelliseen vastuuseen toiminnastaan. Niiden pitäisi kunnioittaa ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koko arvoketjussa eli myös EU:n rajojen ulkopuolella. Monet eurooppalaiset brändit ovat ulkoistaneet tuotantoaan kehittyviin maihin, joissa sääntely on usein heikkoa. Tuotteita valmistetaan ympäristöä turmelevissa tehtaissa ja jopa pakkotyöllä.
Komissio antoi oman pohjaesityksensä alkuvuonna 2022, minkä jälkeen EU:n jäsenmaat tekivät siihen omat muutosehdotuksensa. Nyt käsittely on kriittisessä vaiheessa Euroopan parlamentissa.
Eurooppalainen elinkeinoelämä on vastustanut sääntelyä ankarasti, ja laki on vesittymässä liike-elämän etujärjestöjen lobbauksen vuoksi. Yksi merkittävä ongelma on se, että laki koskisi vain harvoja yrityksiä. Komissio on itse arvioinut, että jopa 99 prosenttia eurooppalaisyrityksistä olisi jäämässä sääntelyn ulkopuolelle, sillä nykyisen esityksen mukaan laki koskisi vain suuryrityksiä eli EU:n alueelle rekisteröityneitä yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa ja joissa työskentelee yli 500 työntekijää. Korkean riskin sektoreilla, kuten tekstiili- ja kenkäteollisuudessa, maataloudessa ja kaivosalalla laki koskisi myös hiukan pienempiä yrityksiä. Myöskään tiukkoja ilmastotoimia ei vaadittaisi.
”Ilmastotoimet ovat suuri kiistakapula tällä hetkellä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat velvoitteet on esitetty poistettavaksi direktiivistä kokonaan,” Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti kertoo.
Vapaaehtoiset sertifikaatit ongelmallisia
Yritysten vastuullisuuden valvonta perustuu tällä hetkellä pitkälti vapaaehtoisuuteen eli yritysten omavalvontaohjelmiin ja kansainvälisten sertifikaattien noudattamiseen. Eurooppalaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ne eivät toimi kunnolla. Muun muassa Bangladeshissa vuonna 2013 romahtanut Rana Plazan vaatetehdas oli läpäissyt tarkastuksen hieman ennen romahtamistaan. Onnettomuudessa kuoli 1 134 työntekijää, eivätkä heidän omaisensa ole saaneet kunnollisia korvauksia. Tehdas toimitti vaatteita monille länsimaisille brändeille.
”Sertifikaatit voivat olla yrityksille yksi työkalu vastuullisuustyössä, mutta yritykset eivät voi ulkoistaa omaa vastuutaan ihmisoikeuksista niille”, Kultalahti sanoo.
Toinen suuri kiista liittyy vahingonkorvausvastuuseen. Ihmisoikeusjärjestöjen mielestä niiden tahojen, joille yritykset ovat aiheuttaneet vahinkoja, pitäisi saada mahdollisuus hakea oikeutta eurooppalaisissa tuomioistuimissa. Nykyisellään se on hyvin vaikeaa.
Kultalahden mukaan oikeudellinen todistustaakka pitää jakaa reilusti. Nykyisessä järjestelmässä uhrien pitää todistaa, ettei yritys ole noudattanut esimerkiksi turvallisuusmääräyksiä. Tietoja vaikkapa yrityksen ihmisoikeuksien valvontakäytännöstä voi olla vaikea saada, sillä ne on dokumentoitu yritysten sisäisiin materiaaleihin.
”Huolimattomuuden todistaminen on uhreille usein hyvin vaikeaa.”
Yritysvastuulakia käsitellään nyt EU-parlamentin valiokunnissa, joissa etenkin keskustaoikeistolainen EPP-ryhmä on asettunut vastahankaan. EU-parlamentin täysistuntoon laki siirtyy arviolta toukokuussa, minkä jälkeen muotoillaan sen lopullinen versio.
”Sisältö ei ole kiveen hakattu ja se voi vielä muuttua.” Kultalahden mukaan mepeillä on nyt paras aika vaikuttaa siihen, miten kunnianhimoinen uudesta laista tulee.
