Kesäkuussa 2018 taideyliopisto irtisanoi lehtori Eero-Tapio Vuoren, koska tämä oli kertonut lääkekasvišamanismia käsittelevällä luennolla osallistuneensa ayahuascaseremoniaan Perussa. Taideyliopiston mukaan sen opettajat eivät voi kertoa opettajan roolissa käyttäneensä aineita, jotka on luokiteltu Suomessa huumeiksi. Taideyliopisto myös tulkitsi, että Vuori oli auttanut opiskelijoita tutustumaan samaan aineeseen. Heinäkuussa Taideyliopisto päätti kuitenkin jatkaa Vuoren työsuhdetta.
Aiemmin samana keväänä joukko korkeasti koulutettuja suomalaisia kokoontui eteläsuomalaiselle vuokrahuvilalle kahteen ayahuascaseremoniaan, joita johti itseoppinut skandinaavi avustajanaan eestiläinen triplatohtori. Sessioiden intention osallistujat valitsivat itse. Joku halusi käsitellä traumojaan, toinen muita ongelmiaan, ja kolmas ottaa vastaan sen, mitä ayahuasca antaisi. Jollekin sessio saattoi olla terapian tai psyykelääkkeiden korvike, osa spirituaalista itsetutkimusta, mielenkiintoinen kokeilu tai ihan jotain muuta.
Samankaltaisin motiivein ayahuascaseremonioita on järjestetty Suomessa todennäköisesti lähes joka viikko viimeiset viisi vuotta. Todennäköisesti, koska tarkkaa varmuutta kotimaisten ayahuascaseremonioiden historiasta on vaikea saada, sillä seremonioissa nautittava aine on yleensä laitonta. Laittomuus johtuu N,N-dimetyylitryptamiinista (DMT), jonka väitetään aiheuttavan psykoottisia oireita, sydänoireita sekä komplikaatioita yhteiskäytössä muiden aineiden kanssa. Yleensä DMT on ayahuascaksi kutsuttujen juomien toinen perusaine. Ensimmäinen on Amazonilla luonnonvaraisesti kasvava ayahuascaköynnös, joita on joidenkin tutkijoiden mukaan noin 100 eri lajiketta.
turistien visionäärinen jano synnytti globaalin ayahuascaboomin, jota vauhdittivat New Agen ja neošamanismin nousu
Tunnetuin ja käytetyin lajike lienee Banisteriopsis caapi, jonka betakarboliinit (harmiini, harmaliini ja tetrahydroharmiini) estävät monoamiinioksidaasi-entsyymiä pilkkomasta esimerkiksi kahvinsukuisen chacrunan (Psychotria viridis) sisältämää DMT:tä. Tällöin DTM pääsee aivojen serotoniinireseptoreihin aiheuttaen tietoisuuden tilan muutoksen. Seurauksena voi olla visuaalista ja auditiivista stimulaatiota, sensoristen modaliteettien sekoittumista (synestesiaa), psykologisia introspektioita sekä valaistumisen, ekstaasin, kauhun, onnen ja masennuksen tunteita. Tai ei yhtään mitään.
Länsimaissa näiden kahden kasvin synergeettistä mekanismia ja terapeuttista potentiaalia on tutkittu yli puoli vuosisataa. Läntisellä Amazonilla ayahuascaa on käytetty tiettävästi tuhansia vuosia, ja se on yhä monille kansoille kaiken yksilöllisen ja yhteisöllisen lävistävä pyhä lääke. Sen voimalla ylläpidetään kulttuuria ja harmoniaa sekä parannetaan sairauksia. Joissakin kulttuureissa ayahuasca on ollut lähinnä vain parantajien työväline, jonka avulla on saatu tietoa menneisyydestä, ennustettu tulevaisuutta, nähty sairauksien syyt ja löydetty parannuskeinot, puolustettu yhteisöä ja tapettu vihollisia. Parantajaksi tuleminen on usein edellyttänyt viidakkoon eristäytymistä ja erilaisten lääkekasvien nauttimista, tiukkojen sääntöjen noudattamista ja joskus koko elämän kestävää opiskelua. Yhteisön muut jäsenet ovat juoneet ayahuascaa lähinnä kokonaisvaltaisen puhdistautumisen, syvällisemmän ymmärryksen ja tasapainon takia. Toisinaan ayahuascaa on valmistettu vain köynnöksestä tai yhdestä apukasvista. Joskus sekaan on lisätty useita kymmeniä lisäkasveja juoman käyttötarkoituksesta riippuen.
Varhaisille lähestyssaarnaajille diabolinen keitos tarkoitti evankelisaation estettä ja monille tutkijoille kokeilun ja erehdyksen kautta tehtyä löytöä. Länsimainen kiinnostus ayahuascaa kohtaan lisääntyi pitkin 1900-lukua, jonka jälkipuoliskolla Amazonille virtasi yhä enemmän sekalaisia seikkailijoita ja tutkijoita tutustumaan intiaanien ihmejuomaan. Lopulta turistien visionäärinen jano synnytti globaalin ayahuascaboomin, jota vauhdittivat New Agen ja neošamanismin nousu, kaukomatkailun lisääntyminen sekä internet. Moni ayahuascaturisti alkoi myös levittää maagista ilosanomaa kotimaahansa, ja tiettävästi joku tällainen lentokonešamaani – tai Santo Daime pappi – järjesti Suomen ensimmäisen ayahuascarituaalin joskus 1990-luvulla.
Kivojen visioiden sijaan on jouduttu sanoinkuvaamattoman saatanalliseen helvettikokemukseen
Seuraavat kaksi vuosikymmentä ayahuascan käyttö ja kokeilu rajoittuivat Suomessa hyvin pienten piirien sekä yksittäishenkilöiden yksinoikeudeksi. Pienimuotoiseksi ilmiöksi ayahuasca kehittyi vuosina 2014–2015, jolloin maassamme järjestettiin suurseremonioita viikoittain. Ne järjestettiin tyypillisesti rauhallisissa ja syrjäisissä vuokratiloissa ja niitä johti yleensä eteläamerikkalainen parantaja tai lääkekasvitohtori. Myös seremonioissa nautittu ayahuasca oli usein Etelä-Amerikasta. Osallistujamäärät vaihtelivat 10:stä 50:een. Tiedotus tapahtui sosiaalisen median, sähköpostilistojen ja puskaradion avulla. Seremoniat houkuttelivat hyvin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisin motiivein. Joku halusi kokeilla intiaanien taikajuomaa päästäkseen eroon traumoistaan, addiktiostaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan tai fyysisestä vaivastaan, koska oli pettynyt medikalisoituneeseen terveydenhoitojärjestelmään sekä terapeutille puhumiseen. Keskeisiä motiiveja olivat myös kiinnostus lääkekasveja ja/tai šamanismia kohtaan, tarve kokea jotain ennenkokematonta tai halu trippailla. Jotkut osallistuivat seremonioihin ystävien tai kollegoidensa kehotuksesta ilman sen suurempaa tietoista syystä. Osa myös siksi, että ayahuascan on väitetty olevan ayahuascaa kaikkialla: ei sen takia tarvitse Amazonille asti lähteä.
Vuosina 2014–2015 järjestelmällisen toistuvasti järjestettyjen suurseremonioiden suosio lisäsi nopeasti tarjontaa. Yksittäishenkilöt, kaveriporukat tai väljästi määriteltävät yhteisöt halusivat järjestää seremonioita itselleen, tuttavilleen tai kenelle tahansa halukkaalle. Seremonioiden johtajiksi tilattiin ulkomaisia parantajia tai sellaiseksi itsensä kuvittelevia henkilöitä. Toisinaan sessioita on johtanut kuka tahansa innokas tai itseoppinut halukas. Sessioissa ei siis aina ole ollut minkäänlaista johtajaa, eikä etenkään ammattitaitoista, jonka tarpeellisuuden osa suomalaisista ayahuascan kokeilijoita on kyseenalaistanut. Heidän mielestään ayahuasca on psykedeeli tai hallusinogeeni, jonka nauttiminen ei edellytä tripsitterin eikä etenkään intiaaniparantajan läsnäoloa.
Monille suomalaisille ayahuasca tai sen korvikkeet anahuasca ja farmahuasca ovat tuottaneet suuren yllätyksen tai karvaan pettymyksen. Kivojen visioiden sijaan on jouduttu sanoinkuvaamattoman saatanalliseen helvettikokemukseen, jonka jälkeen vanhaa maailmankatsomusta ja mielihaluja on pitänyt miettiä uusiksi. Toinen on löytänyt Jumalan ja ymmärtänyt kaiken elämän pyhyyden. Joku on vapautunut yhdessä yössä addiktiostaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan tai traumoistaan, mutta toinen on tarvinnut eheytymiseen useamman oton. Joku on ihastunut kokonaisvaltaisen puhdistuksen jälkeiseen euforiaan ja osallistunut jatkossakin seremonioihin tutkiakseen todellisuuden rakenteita. Toiselle ayahuascan tiellä kulkeminen on spirituaalisen kutsun noudattamista, ei omaehtoinen valinta. Jollekin ayahuasca ei ole aiheuttanut mitään. Ei edes paljon puhuttua pahoinvointia.
Ayahuascaseremonioiden vaikutukset ja seuraukset ovat niin moninaiset, että kaikki yleistykset ovat enemmän tai vähemmän harhaanjohtavia – tai suurelle yleisölle riittämättömiä. Ayahuascakokemuksen nimittäminen sanoinkuvaamattomaksi ei tee selittämätöntä kokemusta ulkopuoliselle ymmärrettäviksi, eivätkä tarinat egon kuolemasta ja rajattomasta ykseydestä sovi minäkeskeiseen ja maallistuneeseen maailmankuvaamme. Ei myöskään uudenlainen varmuus siitä, ettei todellisuus olekaan sellainen kuin materialistinen tiede on esittänyt.
Toisille ayahuasca on tarkoittanut radikaaleja elämäntapamuutoksia, ammatin ja asuinpaikan vaihtumista, toisille vanhan ajattelun loppua ja uuden alkua, mutta enemmistölle vain mieltä kutkuttavaa muistoa.
On myös niitä, joille ayahuasca ja sen korvikkeet tarkoittavat painajaista. Kokemus on jäänyt niin sanotusti päälle, kun henkiolennot ja mustat pantterit ovat jatkaneet vainoamista myös tässä todellisuudessa. Yhteistä nimittäjää tapauksille on vaikea löytää, mutta todennäköisesti kukin suomalaisissa ryhmä- ja yksityissessioissa traumatisoitunut henkilö olisi tarvinnut todellisen parantajan apua, ei šamaaniksi itseään nimittävän DMT-diilerin läsnäoloa, sillä monet ilman traumojakin selvinneet ovat kokeneet, että suomalainen seremoniaympäristö oli turvaton ja järjestäjät kyvyttömiä johtamaan seremoniaa.
Suomalaisissa seremonioissa traumatisoituneiden ongelmaa ei helpota lääkärien mahdollinen suhtautuminen intiaanien oksennuslääkettä kohtaan. Esimerkiksi Kolumbiassa ja Perussa köynnösjuomien kanssa ongelmiin joutuneita kehotetaan kääntymään takaisin parantajan, ei missään nimessä lääkärin puoleen. Syynä ei ole epäluottamus länsimaista lääketiedettä kohtaan, vaan vuosituhantinen empiria, jonka mukaan ainoastaan lääkekasviparantaja ymmärtää lääkekasveja.
Useimmiten nämä lääkekasviparantajat, jotka eivät ole istuneet päivääkään koulussa tai lääketieteellisessä tiedekunnassa, sanovat oppineensa kaiken suoraan kasveilta: nauttimalla ayahuascaa ja kuuntelemalla kasvien opetuksia. Monet länsimaalaiset pitävät kasvilääketieteen opiskelua hullujen intiaanien houreena, mistä huolimatta sadattuhannet muut länsimaalaiset löytävät vuosittain lääkekasvirituaaleista ratkaisun dermatologisiin, gastroenterologisiin, geriatrisiin, hematologisiin, kardiologisiin, nefrologisiin, neurologisiin, oftalmologisiin, onkologisiin, ortopedisiin, psykiatrisiin, traumatologisiin ja urologisiin ongelmiin, joita moderni lääketiede ei ole osannut parantaa.
Samanlaisia ihmeparantumisia tapahtuu myös Suomessa jopa silloin, kun ayahuascaseremoniaa ei johda Amazonin intiaani, vaan internetin tai darkwebin kouluttama sähköliesišamaani.
Doc Arkko
Kirjoittaja on kulttuurintutkija ja kirjailija, jonka tuorein teos Sielunköynnös: henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen (2020) käsittelee ayahuascan historiaa, eri traditioiden transkulturaatiota, globalisoitumista sekä käyttöä Suomessa. Tietokirjan eräs sivuhenkilö on myös dokumenttielokuvan Profe Armando: ayahuasca y el arte del amor (2018) päähenkilö.
