Mikko Väänänen on tutkinut Intiaa monin tavoin: tutkijana, matkaajana, kokijana, filosofina, runoilijana ja kirjailijana. Ensimmäisestä hurahtamisesta itämaiseen filosofiaan ja kulttuuriin on kulunut nyt 14 vuotta. Syvällisen kulttuuriin perehtymisen lisäksi Väänänen on asunut kaikkiaan kaksi vuotta Intiassa. Silti hän havaitsee ajattelussaan edelleen historiallisia jäänteitä itämaiden toiseuttamisesta.
”Orientalismista, valtasuhteista ja historiallisesta painolastista ei pääse täysin vapaaksi. Niistä ei välttämättä tarvitsekaan päästä, vaan ennakkokäsitysten tutkailu on itsessään arvokasta”, Väänänen sanoo.
”Katsooko ihminen toista kulttuuria sellaisenaan, vai katsooko ihminen vain omia ennakkokäsityksiään toisesta kulttuurista?”
Edward Said esitteli orientalismin käsitteen 70-luvulla kuvaamaan länsimaiden tapaa nähdä itä yhtenä eksoottisena, toiseutettuna kokonaisuutena. Kolonialistisen linssin läpi itä on ollut länsimaiselle kirjallisuudelle ja tieteelle jotain jännittävää, kiehtovaa ja yllätyksellistä. Saidin mukaan tällainen kirjoittaminen kertoo kirjoittajastaan enemmän kuin käsiteltävästä kohteesta.
Väänänen iskee tuoreessa kirjassaan Merkintöjä Intiasta itseensä orientalistin leiman jo ensimmäisillä sivuilla. Hänen mukaansa ennakkokäsitykset muista ihmisistä, kulttuureista ja myös omasta itsestä, ovat yleisinhimillinen piirre. Ennakkokäsityksiä tai -luuloja ei tarvitse kavahtaa, vaan niitä voi hyödyntää rakentavalla tavalla.
”Ymmärrän kohtaamisen mahdollisuudeksi muutokselle. Kohtaamisella tarkoitan pyrkimystä toisen näkemiseen sellaisena kuin hän on. Kohtaaminen on kuitenkin mahdollista vasta, kun hyväksyy omat ennakkokäsityksensä. Ymmärrykselle tarvitaan jotain pohjalla olevia käsityksiä”.
”Nämä ennakkokäsitykset ovat usein historiallisia ja orientalistisia. Länsimaisina ihmisinä kannamme niitä omassa mielessämme. Näiden käsitysten muuttaminen ei tapahdu rationaalisesti ajatuksia muuttamalla ja päätöksellä ajatella eri tavoin, vaan kohtaamisten kautta”, Väänänen jatkaa.
”Nykyisellä tavalla ymmärrettyä asana-harjoitusta on tehty vasta sata vuotta.”
Tänä päivänä läntiset yhteiskunnat omaksuvat idän vaikutteita voimakkaasti. 1960-luvulla Beatles teki itää tutuksi länsimaisen populaarimusiikin ystäville. Sitarien sointujen lisäksi esiin pääsivät tietyt itämaisiin ajattelusuuntauksiin liittyvät arvot. Tänään länsimainen ihminen nauttii joogasta ja chai-teestä sekä harjoittaa buddhalaiseen jaloon kahdeksanosaiseen polkuun perustuvaa meditaatiota luontevasti osana arkeaan. Itämaiset vaikutteet virtaavat länteen saaden matkan varrelta erilaisia vaihtoehtoisia merkityksiä.
”Otetaan ilmiö nimeltä jooga. Joogalla on Intiassa monimuotoisia merkityksiä. Se voi olla henkisyyden harjoittamista, tietämisen joogaa tai vaikka jumalan ylistämistä hurmostilan kautta. Esimerkiksi keskiajalla harjoitettu jooga on ollut paikoitellen todella esoteerista ja jossain määrin hulluakin mystisine harjoitteineen.”
Nykyään jooga käsitetään lähinnä asana-harjoitteiksi eli joogassa tehtäviksi asennoiksi.
”Nykyisellä tavalla ymmärrettyä asana-harjoitusta on tehty vasta sata vuotta. Joogafilosofian perusteoksessa Joogasutrassa kyllä puhutaan asennoista, mutta lähinnä risti-istunnasta ja lootusasennosta. Syynä se, että niissä voitiin pysyä liikkumattomana pitkiä aikoja vaikkapa meditoiden”, Väänänen avaa.
Käännettäessä perinteitä eri ihmiskuvaa edustavaan kulttuuriin, niiden luonne ja merkitykset muuttuvat. Väänäsen mukaan ajatuksia tulkitaan eri asiayhteydessä ja niitä käytetään välineinä erilaisten päämäärien saavuttamiseen, esimerkiksi terveyden kohentamiseen tai taloudellisiin hyötyihin.
Monet idän kulttuuriset tuontiartikkelit tapaavat saada kapitalistiseen ja yksilökeskeiseen länteen tullessaan terveydellisiä merkityksiä. Länsimaissa jooga on oman itsen ja kehon kehittämistä. Joogan syntyalueilla käsitys minuudesta perustuu erilaiseen näkemykseen: pysymättömyyteen ja kaiken virtaavuuteen. Mieli nähdään usein osana kehoa ja ajatus yksilöllisestä sielusta on perin vieras.
Jotkut mielen harjoittamiseen ja henkisyyteen keskittyvät perinteet kuten tantra yhdistyvät lännessä terapiakieleen. Tantra pelkistyy tämän myötä vain seksuaaliseen ja parisuhteen hyvinvointiin.
Väänänen muistuttaa myös kaupallisuuden vaikutuksesta kulttuuriperinteeseen.
”Me elämme keskellä suurta määrää symboleja. Verrataan vaikka sisustuskäyttöön ostettua Buddha-patsasta ja Applen logoa. Applen logon takana on muun muassa hyvän ja pahan tiedon puun symboliikkaa, kielletty hedelmä, ja niin edelleen. Molemmat on banalisoitu ja latistettu. Toisaalta se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne silti voisi puhutella meitä”, Väänänen pohtii.
Idän kulttuurien kanssa ei tunnuta pääsevän eroon orientalismista ja kolonialismin historian langettamasta varjosta. Tästä huolimatta Väänänen näkee kulttuurituotteiden vaihtumisen arvokkaaksi ja kulttuurien rinnakkaiselon mahdolliseksi.
”Itämaisten ilmiöiden leviäminen länteen on asia, jossa on todella paljon hyvääkin. Kulttuuria ruokkii aina se, että on monenlaisia käsityksiä esimerkiksi taiteesta tai ihmismielestä. Ajatukset ja opit ovat aina kulkeneet ympäriinsä. Näin tapahtuu väistämättä”.
Mikko Väänäsen Merkintöjä Intiasta (Basam Books) sekä Mika Pekkolan kanssa yhdessä kirjoitettu zen-teemainen teos Tämä – Matka ei mihinkään (Basam Books) ilmestyivät huhtikuussa. Väänänen julkaisi vuoden 2019 alussa esikoisteoksensa Minä heiluu (Palladium Kirjat).
