Oskari Lappalainen Ääniwallin edustalla, missä Helsinki Synth City Festival järjestetään. Kuva: Hanna Linnove.
Synthwave-tuotannon yhdistävät tekijät ovat syntikkasoundit, kasarikuvasto ja aikakauden estetiikka. Joissain albumeissa vaikutteet on otettu suoraviivaisesta kasaripopista, joskus esikuvana ovat John Carpenterin legendaariset elokuvasoundtrackit.
Synthwave-artisti Oskari Lappalaisen musiikkiprojekti Kizunaut esiintyy syksyllä erilaisissa synthwave-tapahtumissa. Lappalaisen mukaan erilaisia kasariestetiikan uudelleen heräämisiä on ollut lukuisia, ja synthwave on näistä uusimpia. Nyt on meneillään lajityypin toinen aalto Suomessa. Ensimmäinen aalto nousi alkuhämärästä vuoden 2010 aikoihin. Toimintaa ja artisteja on ollut siitä lähtien.
”Helsinkiläinen Flashback Future -klubi on esittänyt vuodesta 2013 alan musiikkia. Kotimainen Blood Music -levy-yhtiö alkoi jo vuosia sitten julkaista Perturbatorin kaltaisia synkempiä synthwaveartisteja”, Lappalainen kertoo Suomen tilanteesta.
Toinen aalto on Lappalaisen mukaan artistivetoisempaa, sillä Blood Music on lopettamassa toimintaansa ja artisteja nostaneiden Flashback Future -keikkojen hautajaistapahtuma pidettiin elokuussa. Lappalainen kuuluu Helsinki Synth City -ryhmittymään muun muassa Ace Buchannonin ja Levinskyn kanssa, ja artistivetoisuus näkyy heidän omassa aktiivisuudessaan keikkailun suhteen.
”Helsinki Synth Cityn porukka tajusi, ettei kukaan muu järjestä keikkoja, joten järjestämme sellaisia itse”, Lappalainen kertoo.
Synthwaven kasaritunnelmoinnissa aikakauden elokuvien ja televisio-ohjelmien estetiikkaa lainataan biiseihin. Monet artistit haluavat linkittää teoksensa johonkin populaarikulttuurin osa-alueeseen. ”Itselleni synkempi scifi, cyberpunk ja anime ovat antaneet paljon vaikutteita. Esimerkiksi Red Driver -kappaleen intro on vuonna 1993 tehdyn Vapaa Vyöhyke -radio-ohjelman Akira-nimisen anime-elokuvan juonisynopsis. Kappaleen perkussiivinen äänimaailma viittaa elokuvan omalaatuiseen soundtrackiin”, Lappalainen kertoo.
Viiden vuoden sosiaalitieteiden opiskelut ovat vaikuttaneet Lappalaisen musiikkiin. Hänestä maailma on niin kompleksinen paikka, ettei mitään yksiselitteistä totuutta ole. Lappalainen on halunnut reflektoida maailmaamme ja saada musiikkiin muutakin syvyyttä kuin pelkkiä popkulttuuriviittauksia.
”Minusta alkoi tuntua siltä, että monilla taiteilijoilla on jotenkin terävämpi intuitio sen suhteen, missä mennään, ja he kykenevät esittämään ideansa vähemmän kuivasti kuin akateemikot”, Lappalainen kertoo.
Syksy kuluu järjestellessä Helsinki Synth City Festivalia, jolloin Ääniwalli-keikkapaikalla Vallilassa esiintyy ainakin seitsemän synthwave-artistia. Mukana on lajityypin kuningattareksikin tituleerattu saksalainen NINA.
”Artistikattauksemme edustaa synthwaven koko kirjoa. Synthwaven monimuotoisuus on rikkaus, ja haluamme tuoda sen esille”, Lappalainen mainostaa.
