Susanna Salo uppoutui vuosiksi Kansallisarkistoon ja teki Kalevalasta tutuista taruista tarotkortit ja kirjan.
Kahdeksan vuotta sitten kuvataiteilija ja kirjailija Susanna Salo aloitti taideprojektin, jonka lopputuloksena ilmestyi viime vuonna Ukon pakka – Kalevalainen tarot. Hän esittelee kirjassaan kattavasti suomalaista mytologiaa, sen olentoja ja hahmoja. Kirjan pohjalta on tehty myös tarotkorttipakka.
Salo on maalannut kortteihin rouheasti juurevalla väripaletilla salaperäisissä tunnelmissa esiintyviä olentoja, kuten Tuonelan tytön lipumassa veneellä vastaanottamaan saapuvia sieluja yhdessä Tuonelan joutsenen kanssa.
Hän esittää vanhat myytit niin, että ne linkittyvät nykypäivään. Salo on halunnut nostaa oman kulttuuriperintömme ihastelun muiden kulttuurien rikkauden ihmettelyn rinnalle.
Kulttuurin opiskelu korttien avulla on Salon mielestä konkreettinen ja helppo tapa oppia mytologiaa. Hänelle tarot-korttien maailma on tullut tutuksi lapsuudesta isoäidiltä, joka harrasti povaamista.
Salo on käyttänyt työhönsä myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoja. Niihin on koottu muun muassa kansantarinoita, joita on kerätty 1700–1960-luvuilla kylästä kylään kiertämällä. Haastateltujen lausunnot kirjattiin korteille, ja niiden pituudet vaihtelevat: yksi lausunto saattaa olla lauseen pituinen tai sisältää 12 kortin nipun.
”Ei ole olemassa mitään yhtä lappua, jossa kaikki tieto lukisi, vaan piti käydä kaikki aineistot läpi ja tehdä niistä yhteenveto. On myös paljon toistoa: sama asia on kerätty eri puolilta Suomea moneen kertaan”, Salo kertoo.
Hän kävi läpi aihepiirin ja koosti siitä hahmon.
”Niistä löytyi paljon silminnäkijähavaintoja, joita yritin huomioida kuvituksissa, jos vain löytyi yhtään kuvausta siitä, miltä joku näytti. Taideprojekti tämä oli sillä tavalla, että korttien kuvittaminen oli iso osa tätä juttua”, hän sanoo.
Ennen projektin aloittamista Salo oli etsinyt suomalaisia tarotkortteja voimaeläimistä ja shamanismista. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Hän halusi tietää enemmän vanhasta suomalaisesta kulttuurista, ja niin taideprojekti sai alkunsa.
”Minua kiinnostivat vanhat pyyntikulttuurin tavat, uskomukset ja myytit: mitä erilaisia tarinoita oli. Samalla löytyi jotain, mistä en ollut ikinä kuullutkaan, esimerkiksi elättikäärme ja rahapiru. Siitä sain kimmokkeen, että voisin tehdä ne kortit itse”, hän kertoo.
Ensin ajatuksena oli tehdä myyttiset voimaeläinkortit, mutta aihepiiri laajeni ja mukaan tulivat myös uskomusolennot. Kalevala tuli mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa erityisesti kustantajan kannustamana.
Kalevalan tulkitsemista varten tarvittiin taustatutkimusta.
”Vanhimmat tarinat Kalevalassa saattavat olla kivikaudelta. Siinä tapahtumia ei juuri selitetä, vaan asioita vain tapahtuu. Tapahtumille on kuitenkin myös selityksiä, joiden juuret ovat shamanismissa. Kalevala sisältää tosi vanhaa perimätietoa ja myyttejä, mutta sitten on myös semmoista Lönnrotin omaa käsialaa ja ajan näkökulmaa. Kalevalan, jonka tiedämme nykyään, hän on monen version kautta suunnitellut keräämästään aineistosta. Jos joku muu olisi tehnyt vastaavan, sisältö voisi olla hyvin toisenlainen”, Salo jatkaa.
Salo kuvailee kansan uskomustarinoita entisaikojen scifiksi ja viihteeksi. Runonlaulajat olivat arvostettuja ja kiersivät kylästä kylään kertomassa tarinoita.
”Vähän kuin tulisi jokin uusi elokuva, jota kaikki haluavat mennä katsomaan. On selkeästi siirrytty uudelle aikakaudelle, kun lehdet, radio ja TV ovat yleistyneet, ja siinä vaiheessa tarinankerronta päättyy lähes kokonaan”, Salo kertoo.
Tarinat eivät kulje enää suullisessa muodossa.
”Yliopistossa folkloristit ja uskontotieteilijät opiskelevat näitä, mutta semmoista voisi tehdä jo päiväkodista lähtien. Kalevalaa opetetaan vähän, mutta se on tosi vähäistä, ja se on sellainen pakkopulla monelle. Pakko lukea vaikeita koukeroisia lauseita, joista ei tajua mitään. Se on kuin vieras kieli”, Salo toteaa.
Salon mukaan saamelaisista pitäisi ottaa mallia, koska he osaavat arvostaa kulttuuriaan ja se välittyy perheissä vieläkin lapsille.
Hän järjestää kursseja, joilla käydään Ukon pakkaa läpi ja opetellaan kansanperinnettä korttien avulla.
”Myös myyttejä opetellaan. Ne ovat tässä läsnä kortista toiseen kulkevina tarinoina. Muodostuu iso kudelma, kun kortit kommunikoivat toistensa kanssa ja limittyvät toistensa tarinoihin. Samalla opetellaan käyttämään tarotkortteja ja tekemään tulkintoja”, Salo kuvailee.
Ukon pakalle on ollut paljon kysyntää sen julkaisusta saakka. Kirjan toinen painos ja englanninkielinen käännös Mythologia Fennica Tarot ilmestyivät joulukuun alussa ja teos on saatavilla Kansallismuseon kirjakaupassa. Kustannussopimus tarotin synnyinmaahan Italiaan on myös tekeillä.
Yle Areenasta voit kuunnella, kun Susanna Salo vieraili Perttu Häkkisen Pään avaus -ohjelman tarotaiheisessa jaksossa 3.10.2017.
