Politiikassa on useita termejä järjestelmälle, jossa yksi henkilö määrää ja muut saavat toimia vain johtajan asettamissa puitteissa: absoluuttinen monarkia, diktatuuri, totalitarismi. Tiedotusvälineiden saralla sille on omalaatuinen nimi: vapaa media.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström teroitti joulukuun Voimassa, että ”yksi hyvän lehdistönvapaustilanteemme syy” on se, että päätoimittaja tekee yksin päätökset. Hän varoitti, että keskustelu vapaudesta ”menee harhateille, jos luullaan että yksittäiset toimittajat saavat päättää linjauksista”.
Helmikuussa päätoimittajien yhdistys PTY jatkoi samaa rataa julkilausumalla, joka painotti päätoimittajan yksiselitteistä valtaa, ilmeisesti tukeakseen poliittisesta sensuurista kiinni jäänyttä Atte Jääskeläistä. PTY esitti, että jos päätoimittajalla ei olisi täydellistä valtaa, niin ”yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”.
Kannanotoille on yhteistä autoritäärinen käsitys ihmisyhteisöistä: ainoa vaihtoehto diktatuurille on kaaos. Yhteiskunnassa on kuitenkin kauan sitten löydetty kolmas mahdollisuus: demokratia, missä kaikilla yhteisön jäsenillä on osa vallasta.
Demokratiassa johtajilla on valtaa vain sen verran kuin jäsenet antavat, diktatuurissa jäsenillä on vapautta vain sen verran kuin johtaja sallii. Mediassa siirtymää jälkimmäisestä edelliseen pidetään uhkana lehdistönvapaudelle. PTY kutsuu uhkaa johtajavallan rapistumisesta kuvaavasti ”toimituksen sisäiseksi painostukseksi”.
PTY toi lausunnossaan esille myös kolmannen tärkeän tekijän, omistajan. Omistaja voi valita tiedotusvälineen päätoimittajaksi henkilön, jonka kannat ovat sopivia. Päätoimittaja määrää, mistä toimittajat saavat kirjoittaa ja millä tavalla. Jos omistaja ei ole päätoimittajan päätöksiin tyytyväinen, se voi vaihtaa tilalle mieluisemman. Jos omistaja kuitenkin kertoisi päätoimittajalle, millaisia määräyksiä tämän pitää antaa (sen sijaan, että vain erottaisi hänet), tämä rikkoisi lehdistönvapautta. Muussa tapauksessa järjestely takaa lehdistönvapauden.
Tämä vapauden käsitteen kääntäminen päälaelleen on erityisen ongelmallista siksi, että epädemokraattinen media esitetään yhteiskunnallisen demokratian tukipilarina. Joukkoviestintää ilman portinvartijoita pidetään sen sijaan uhkana demokratialle vedoten todellisiin mutta toissijaisiin ongelmiin.
Internetin mahdollistama vapaa tiedonvälitys on kuitenkin yksi tärkeimpiä maailmanlaajuisen demokratisoitumisen moottoreita. Se on avannut tiet kohti uudenlaisia median ja yhteiskunnan muotoja, ja olemme vasta niiden alussa.
Syksy Räsänen
