tTimo Korhosen dokumentti antaa puheenvuoron sodassa mieleltään järkkyneiden lapsille.
Keski-ikäinen mies katsoo vakavin ilmein kameraan ja kertoo rintamakauhut kokeneesta isästään, joka sodan jälkeen alkoholisoitui ja piinasi perhettään aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Kipeä perhehistoria ja suru tuntuvat huolella työstetyiltä. Samalla välittyy tunne siitä, että vastaavia kohtaloita on paljon, niin käsiteltyjä kuin käsittelemättä jääneitä.
Timo Korhosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Sodan murtamat kertoo yhteensä kahdeksan tällaista tarinaa.
Elokuvan taustalla vaikuttaa vahvasti Ville Kivimäen vuonna 2013 Tieto-Finlandian voittanut tietokirja Murtuneet mielet. Kivimäen mukaan jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon ohjattiin jopa 15 700 rintamamiestä. Kun sodan jälkeen armeija ja sen lääkintähuoltojärjestelmä ajettiin nopeasti alas, monet psykiatrisen hoidon tarpeessa yhä olleet jäivät tyhjän päälle. Siviilimaailmassa ymmärrys ja keinot näiden ongelmien käsittelyyn olivat heikot.
”Kivimäen kirja toi esiin uutta tietoa siitä, miten paljon oli sodassa psyykkisesti vammautuneita ja miten valmistautumaton tuolloinen sotapsykiatria sen hoitamiseen oli. Siitä minulle heräsi ajatus, että aiheesta voisi syntyä myös dokumentti. Elokuvaa tehtäessä nousi sitten esiin toisen sukupolven kokemus. Toisaalta nuorena miehenä näin läheltä Mosambikin ja Angolan sotaolosuhteita, mikä antaa hieman omakohtaista ymmärrystä siihen järjettömyyteen, hävitykseen ja kuolemaan, jonka keskellä Suomessakin on taisteluissa yritetty selvitä”, tv-kuvaajana ja -ohjaajana mainituissa maissa työskennellyt Korhonen avaa tekemisensä vaikuttimia.
Elokuvan tarinoita etsittiin lehti-ilmoituksilla. Korhonen oli henkilökohtaisesti yhteydessä kaikkiin viiteenkymmeneenviiteen vastanneeseen. Viidestätoista tarkemmin haastatellusta hän karsi vielä lopussa vajaat puolet pois. Ei ole sattumaa, että elokuvaan päätyi nimenomaan henkilöitä, joilla on omissa kertomuksissaan vahva selviytymisen näkökulma.
”Ennakkotutkimuksessa tuli vastaan myös niin synkkää surua, ettei sen välittämisessä olisi ollut hyötyä kenellekään, ei edes jäljellä oleville ihmisille itselleen”, huokaa Korhonen.
”Hiukan yllättävää oli sekin, miten isossa roolissa edelleen saattaa olla ajatus perheen julkisivun säilyttämisestä. Esimerkiksi joku saattoi ottaa yhteyttä ja kertoa hyvinkin koskettavan tarinan perheestään, mutta palata myöhemmin asiaan pahoitellen, ettei sittenkään halua elokuvan kautta heikentää ennestään huonoja sisaruussuhteita. Ilmeisesti nämä asiat voidaan tulkita yhä perheiden kunnian kannalta vaikeina.”
Sodan murtamat on muodoltaan tiukasti rajattu dokumenttielokuva, joka nojaa yksittäisten tarinoiden painoon ja ne omakohtaisesti lapsuudessaan kokeneiden ihmisten vahvaan todistukseen. Sen historiallinen tausta rakentuu psykiatrisista potilaskertomuksista, rintamakirjeistä sekä armeijan sotakuvaajien ja kotiarkistojen valokuvista.
Elokuvallisesti dokumentti ei erityisesti syvene alkuasetelmastaan, mutta näilläkin ehdoin sen kohteitaan kunnioittava näkökulma tarjoaa tärkeää inhimillisyyttä liian usein vain sivulauseina käsiteltyyn teemaan.
Viime aikoina suomalaisen historian traumaattisia vaiheita on ryhdytty kampaamaan enemmänkin myös torjuttujen tuntojen tasolla. Esimerkiksi Ville Suhosen viime vuonna valmistunut Ompelijatar kertoo Martta Koskisesta, viimeisestä Suomessa maanpetoksesta teloitetusta naisesta. Toisaalta sotilaan henkistä romahtamista rintamalla kuvaa myös Hanneriina Moisseisen tuore, sarjakuvaa ja valokuvaa yhdistävä teos Kannas.
”Ehkä näiden asioiden käsittely on helpompaa, kun niitä sodan itse kokeneita ei ole enää niin paljon. Ei tarvitse ajatella, mitä he asioista ajattelisivat. Oikeastaan tässä on kyse ihan normaalista psykodynamiikasta historian eri kerrosten välillä. Mutta kyllä minutkin yllätti elokuvan saama julkisuus, aihe näyttää puhuttelevan enemmän kuin itsekään osasin odottaa”, tuumii Korhonen.
Entä mitä elokuvan tekijä itse odottaa työnsä herättävän katsojissa?
”Toivoisin, että se murtaisi vaikenemisen muuria ja auttaisi ihmisiä myöntämään, ettei oma isä tai isoisä ollut ainoa, joka niissä oloissa meni rikki. Ja että tästä tragediasta voi selvitä. Samalla sitä tietysti toivoo yleisempää ymmärtämistä mielen järkkymistä ja siitä selviämistä kohtaan”, pohtii Korhonen vakavasti.
”Toisaalta eräässä lehdistönäytöksessä iäkäs sotaveteraanien edustaja totesi, että elokuva on erityisen ajankohtainen siksi, että meillä on nyt Suomessa pakolaisina tuhansia miehiä, jotka ovat kokeneet näitä samoja asioita. On jotenkin erityisen pysäyttävää, että sodan kauheudet läheltä itse kokenut ihminen haluaa katsoa näitä asioita nimenomaan eteenpäin.”
Timo Korhonen: Sodan murtamat
Elokuvateattereissa nyt
