Julkaistu aiemmin Voimassa 1/2015.

Amerikkalainen kirjailija Rebecca Walker julkaisi vuonna 1991 liberaalifeministisessä Ms.-lehdessä artikkelin, jossa lanseerasi termin ”third wave feminism”, kolmannen aallon feminismi.

Walkerin tekstin mukaan naisten piti yhdistyä ja haastaa vallitsevat, miehiset valtarakenteet. Samoihin aikoihin Washington DC:ssä naiset toteuttivat ideaa käytännössä.

Washington DC:ssä oli alusta asti vahva hardcore-musiikin liike. Tee-se-itse- eli DIY-asenne oli nostanut esimerkiksi Dischord Recordsin kaltaisia punklevy-yhtiöitä marginaalista hieman suuremman kansan tietoisuuteen 1980-luvun lopulla. Samoihin aikoihin alkoi kuitenkin esimerkiksi

Washington DC:ssä ja San Franciscossa alkoi kyteä vastarinta hardcoren ja punkliikkeen seksismiä, rasistisuutta ja homofobiaa vastaan. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät lopulta 1990-luvun Riot grrrl -liikkeeksi.

Vaikka feministisen liikkeen toinen aalto oli noussut pinnalle 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa – jolloin esimerkiksi Ms.-lehti oli perustettu – musiikkikentällä tämä ei ollut näkynyt kovin vahvasti. 1970- ja 1980-luku nosti kuitenkin esiin monia vahvoja naisartisteja ja keulahahmoja.

Siouxie Siouxin, Patti Smithin, Joan Jettin, Lydia Lunchin ja Poly Styrenen kaltaiset artistit olivat tuoneet musiikin parissa kasvaville nuorille tytöille uudenlaisia naiskuvia.

Yksi tällaisista nuorista naisista oli Kathleen Hanna, jonka yhtyeestä Bikini Kill tuli Riot grrrl -liikkeen edelläkävijä. Bändin kappale Alien She antoi nimensä San Franciscon Yerba Buena Center of Artsissa järjestetylle, Riot grrrl -liikettä luotaavalle näyttelylle. Tammikuun loppuun kestäneessä näyttelyssä esiteltiin muun muassa tilataideteoksia, valokuvia, käsitetaidetta ja vanhoja fanzineja.

Näyttelyn fanzinet osoittivat hyvin, mistä liikkeessä oli kyse. Yhdysvalloissa oli 1990-luvun alussa kymmeniä ja taas kymmeniä Riot grrrl ­lehtiä, joita tehtiin valokopiokoneen kanssa, leikkaa ja liimaa -tekniikalla. Kirjoitustaidoilla tai lehtien ulkoasulla ei ollut väliä, tärkeintä oli asenne.

Riot grrrl -liike oli punkin ja etenkin hardcoren jälkeläinen siinäkin mielessä, että sen edustajat olivat usein ehdottomia agendassaan. Joillakin Riot grrrl -keikoilla yleisön joukossa seisoneet miehet laitettiin seuraamaan keikkaa takarivistä. Lavan etuosasta tuli paikka, joka oli varattu naispogoajille.

Bikini Killin lisäksi toinen Riot grrrl -liikkeen tärkeimpiä alullepanijoita oli vuonna 1991 perustettu, Brightonista ponnistanut Huggy Bear. Kun Bikini Kill rohkaisi naisia toimimaan ruohonjuuritasolla ja vaikuttamaan itse asioihin, Huggy Bear halusi nostaa poliittisen ja punk-ajattelun takaisin englantilaiseen musiikkikulttuuriin.

Alien She -näyttelyn julistevalikoimasta löytyi esimerkkejä niin Belgiasta, Hollannista kuin Espanjastakin. Riot grrrl -asenne levisi parissa vuodessa kaikkialle maapallolla, eikä kyse ollut pelkästään musiikista. Riot grrrl oli ajattelusuuntaus, joka inspiroi tuhansia ja taas tuhansia nuoria naisia tekemään taidetta omilla ehdoillaan.