Korso on lähiö Vantaalla. Se on myös Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen kirjoittaman pitkän elokuvan nimi ja tapahtumapaikka. Helsinkiläinen työpari ei kuitenkaan hakenut lähiöeksotiikkaa, gangstereiden kansoittamaa naapurustoa tai sosiaaliongelmien pesäkettä.

”Korso on tavallaan hyvin tyypillinen suomalainen lähiö, jossa asuu ihan kaikkia kansankerrostumia. Sellaisesta halusimme tehdä elokuvan, ei nostalgisesti mutta ei myöskään rankistelevaan gettotyyliin”, Toivoniemi kertoo.

”Ja Korso oli hyvä valinta, koska se on tunnistettava ja aiheuttaa ihmisissä heti reaktion”, Saari jatkaa.

Vaikka elokuva välttääkin lähiökliseet, sen esittelemässä Korsossa on toki oma tunnelmansa. Päähenkilö Markuksen, parikymppisen yksinhuoltajaäidin pojan aika kuluu kodin lisäksi eläväisessä baarissa ja autiossa teollisuustilassa.

Haaveissa on koripalloilijan ura New Yorkissa, mutta päihteet ja pikkurötökset ovat matkustelua tutumpia harrastuksia.

Lähiöturisteiksi käsikirjoittajia ei voi kutsua senkään takia, että molemmat ovat itsekin kotoisin lähiöstä. Kirsikka Saari kasvoi Itä-Helsingissä ja Jenni Toivoniemi syntyi Hiekkaharjuun, muutaman pysäkinvälin päähän Korsosta.

”Korsossa ja Itä-Helsingissä on ihan sama asetelma, että melko varakas omakotitaloelämä ja toisaalta ne rankat kuviot voivat sijaita kilsan päässä toisistaan. Samaa koulua käyvillä lapsilla saattaa olla ihan eri tilanne ja mahdollisuudet”, Saari summaa.

Kaksikon elokuvassa Markuksen pikkusisko arpoo, lähteäkö lukioon. Se tuntuu yhtä suurelta siirtymältä kuin isoveljen suunnitelma New Yorkista.

”Se henkinen luokka on niin voimakas. Matka lukioon voi olla henkisesti paljon isompi hyppäys kuin maantieteellisesti”, Toivoniemi avaa.

Käsikirjoittajat tietävät tämän myös kokemuksesta. He ovat pitäneet elokuvatyöpajoja tytöille Mikkola–Korso–Koivukylä-alueella. Paikallisia nuoria he haastattelivat myös Korsoa varten.

”Siellä on ihania ja lahjakkaita tyyppejä, joiden itseluottamus ja horisontti ovat usein melko kapeita mutta joiden unelmat saattaa olla absurdinkin isoja”, Toivoniemi kertoo.

”Kun leffassa Markus haaveilee New Yorkista ja katukoriksesta, on siinä tavallaan jotain omakohtaistakin. Kyllä siinä piti itsekin monta vuotta kerätä rohkeutta ennen kuin alkoi lähestyä elokuvamaailmaa”, Saari paljastaa.

Eikä alalle pääsykään vielä ole tarkoittanut helppoja onnistumisia. Korsoa tehtiin yhteensä seitsemän vuotta, joiden aikana tuotantoyhtiö ja ohjaaja ehtivät jo vaihtua. Loppujen lopuksi ohjaajan penkille asettui mainoksia ja musiikkivideoita ohjannut Akseli Tuomivaara.

Seitsemän vuoden aikana Toivoniemi ja Saari ehtivät myös perustaa oman tuotantoyhtiön Tuffi Filmsin yhdessä ohjaaja Selma Vilhusen ja tuottaja Elli Toivoniemen (Jennin veljentytär) kanssa. Tuffi jakaa Korson tuotantovastuun yhdessä Bufon kanssa, mutta yhtiön jäsenet ovat ehtineet tehdä paljon muutakin.

Viime vuoden tammikuussa Jenni Toivoniemi haki Sundancen elokuvafestivaaleilla kansainvälisen sarjan palkinnon lyhäristään Treffit. Kirsikka Saaren käsikirjoittama, Selma Vilhusen ohjaama ja Elli Toivoniemen tuottama Pitääkö mun kaikki hoitaa? – joka esitetään elokuvateattereissa Korson alkukuvana – puolestaan sai Oscar-ehdokkuuden. Oscar-gaala on vain pari päivää Korson ensi-illan jälkeen.

”Tässä on ollut tämmöinen kiteytymä”, Saari naurahtaa ja jatkaa:

”Mutta vaikka nyt on humua, pian sitä taas istuu työhuoneella ja kattelee että ikkunat pitäis pestä…”

”… ja pakastepizzaa lämmittää”, hymyilee Toivoniemi.

Korso ensi-illassa 28. helmikuuta. Oscarit jaetaan 2. maaliskuuta.