Ruusulankatu 10 osoittaa riipaisevasti, kuinka kauas poliittinen puhe ja sosiaalinen todellisuus saattavat etääntyä toisistaan.
Helsingin Töölössä osoitteessa Ruusulankatu 10 sijaitsee Sininauhasäätiön asumispalveluyksikkö, joka tarjoaa asuntoja nimenomaan aiemmin asunnottomina olleille. Asuntola ei vaadi asukkailtaan päihteettömyyttä. Se pyrkii sosiaalityön keinoin tukemaan raitistumista ja yleensä elämässä pärjäämistä.
Asuntola on herättänyt lähinaapurustossaan alusta alkaen jyrkkää vastustusta. Kaupungin päättäjien ja jopa kansanedustajien taholta asuntolaa on vaadittu lakkautettavaksi. Vaatimuksissa ei yleensä ole otettu kantaa siihen, minkälainen asumismuoto ratkaisisi Ruusulankatu 10:ssä asuvien ihmisten kodittomuuden pulman.
Q-teatterin Puoli-Q-näyttämöllä esitetään syyskuun ajan Jonna Wickströmin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa näytelmää, joka keskittyy asuntolan asukkaisiin sitä koskevan kiistelyn sijaan. Tekijät pyrkivät dokumenttiteatterin keinoin kuvaamaan asuntolan nuorten miesten elämänkohtaloita ja kamppailua oman elämänsä hallinnan kanssa. Materiaali perustuu työryhmän keräämään laajaan haastatteluaineistoon.
Esityksessä näyttelijät Juha Sääski ja Arttu Kurttila paneutuvat sisäistyneesti todellisten ihmisten roolihahmoihin. Poikkeuksellisen vahvalla intensiteetillä lavalla nostettujen koskettavien ja traagisten tarinoiden kertomisessa on vältetty kaikki melodramaattisuus, uhrittaminen ja julistuksellisuus.
Ohjauksesta ja näyttelijätyöstä välittyy aito halu nähdä näytelmän hahmot kokonaisina ja elämänkaarellisina, ei vain asuntolan asukkeina. Samalla heidän kamppailunsa oman elämänsä jäsentämisestä on samaistuttavaa myös meille, joiden omat elämänhuolet ovat vähäisempiä ja joille on siunattu enemmän tukiverkkoja.
Hämmentävää on myös todellisesta puheesta rakennettujen dialogien ja monologien kielellinen iskevyys. Kun henkilöhahmot kuvaavat omaa elämäänsä, itsekritiikki on hätkähdyttävän terävää ja hymähtelee satuttavasti elämän absurditeeteille. Huumori on tietenkin mustaa kuin yö.
Kohtausten välissä esitettävissä videoklipeissä nähdään samoja asuntolan asukkaita, joiden haastatteluihin esitys perustuu. Tätä kautta vahvistuu tietoisuus siitä, että lavalla näkemällämme on aito viittauskohteensa sosiaalisessa todellisuudessa.
Aivan mainio välipala on ironisen metaforisella otteella live-dubattu versio vanhasta tsekkiläisestä animaatioklassikosta Kuinka Rosvo-Ruudolfista tuli rosvo.
Kohtausten välissä esitetään myös nauhoite Ruusulankadun asuntolassa pidetystä keskustelutilaisuudesta. Se osoittaa riipaisevasti, kuinka kauas poliittinen puhe ja esityksen aiheena oleva sosiaalinen todellisuus saattavat etääntyä toisistaan.
Ruusulankatu 10 Helsingin Q-teatterissa 27.9. asti.
Viisi tähteä.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, joka on tässä roolissaan osallistunut Ruusulankatu 10:n asuntolaa koskevaan päätöksentekoon.
