”Totta kai mä olen pyrkinyt saamaan pillua niin kuin kaikki ohjaajat!”

Jari Halonen naurattaa satapäistä yleisöä 15. maaliskuuta 2013 elokuvateatteri Orionissa Helsingissä. Tämä on hänen kotiyleisönsä. Punaisilla penkeillä istuu miesvoittoinen kuulijakunta, jota Halonen viihdyttää parhaansa mukaan. Hän esimerkiksi moittii näyttelijöitä lyhytjänteisyydestä.

”Suurin osa on pari tuntia harkoissa, ja sitten tulee puhelu. Mike Tysonkin oli maailman kovin vain niin kauan kuin sillä oli koutsi.”

Ja yleisö viihtyy. Onhan Halonen kunnostautunut 30-vuotisella urallaan eritoten suomalaisten miesten kuvaajana.

Halosen tunnetuin teos on Aleksis Kiven elämä (2002). Se kertoo köyhästä kraatarin pojasta, joka lyö luun kurkkuun ruotsalaiselle kulttuurieliitille kirjoittamalla romaanin seitsemästä suomalaisesta luonteesta. Fanit siteeraavat Haloselle useimmiten Joulubileitä (1996), kreisikomediaa suomalaisen alamaailman kotiinpaluujuhlista.

Luennon jälkeen seuraa näytös Lipton Cockton in the Shadows of Sodomasta (1994), vuoden 2037 Vladivostokiin sijoittuvasta huuruisesta film noirista. Halonen nostaa kätensä profeetallisesti ilmaan:

”Näissä sormissa ovat ne ihmiset, jotka ovat niin hyviä kuin Jorma Tommila oli Liptonissa. Katsokaa sitä: se ei näyttele, vaan se on paljon parempi!”

Innokas pipomies pommittaa Halosta tämän tästä kysymyksen tapaisilla rakkaudentunnustuksilla. Halosta ei haittaa.

Hän on itsekin rakkauden asialla.

Takaisin ryssiin on Halosen sanoin ”helvetin riehakas”, liikuttava vastarintakomedia, jonka radikaali sanoma on yhä totta.

Vampyyriksi muuttunut Lenin (Taisto Reimaluoto) saapuu pienen paikkakunnan ainoan kommunistin Reima Elon (Jorma Tommila) tueksi juuri, kun tämä yrittää itsemurhaa.

”Jotain tällaista mä vähän arvelinkin. Kun on koko ikänsä kulkenut hampaat irvessä, niin ei edes niska katkea”, Tommila murisee kattoparrusta kiikkuen.

Tällaisiin kipeisiin lohkaisuihin Halosen elokuvien suosio osin perustuu.

Läpi elokuvan Jorma Tommilan laajentuneista sieraimista valuu räkää ja silmistä pulpahtelee paksuja kyyneliä. Turkkalainen fyysinen näyttelijäntyö on Halosen elokuvien tunnuspiirteitä.

Lopussa Tommila seisoo kalliolla lakki päässä ja laukku kädessä. Taustalla hohkaa Pekka Halosen maalauksista tuttu kansallisromanttinen järvimaisema. Se on kuvapari Aleksis Kiven elämän metsän keskeltä avautuvalle näylle, joka hellii mielisairaalasta kotiutunutta kirjailijaa (Marko Tiusanen) Finlandia-hymnin soidessa taustalla.

Viimeisen vuosikymmenen ajan Halonen on käynyt läpi samaa prosessia kuin Reima Elo.

”Olin teatterikorkeakouluaikana hyvin vasemmistolainen. Olen joutunut irrottamaan itseni, koska vasemmistoa ei ole enää ollut pitkään aikaan. Paavo Lipponen jäi historiaan tuhoamalla sen, eikä se tästä enää meidän elinaikana nouse”, Halonen sanoo apeana.

Puoluepolitiikka ei sovi Haloselle, koska se perustuu kilpaileville ismeille. Kahden ääripään kamppailusta syntyy vain kaaosta.

”Väärinkäsitetyssä dualistisessa maailmassa on vain kaksi, jin ja jang. Jos on kolikon toisella puolella, ei ymmärrä toisesta puolesta mitään. Viisas on keskellä, tao.”

Halosen mukaan totuudella ei ole ismiä, vaan sitä voi kutsua vaikka maalaisjärjeksi.

1.lokakuuta 2013. Jari Halonen puhuu toimittajille työhuoneellaan Helsingin Punavuoressa. Tarkoitus on puhua Halosen elokuvista, jotka ilmestyvät lokakuussa ensi kertaa dvd:llä.

Juttelu kuitenkin ajautuu tämän tästä sivuraiteille. Halonen tekee tilanteen keinotekoisen luonteen läpinäkyväksi:

”Mun pitäis pitää turpa kiinni ja tehdä sitä markkinointia!”

Paikalla on vanhemman sukupolven edustaja, joka ”muistaa vielä sen paskanheittokohun”. Hän haluaa puhua ”homojen paapomisesta”.

Halonen nyökyttelee sopuisasti. Suomi ei ole koskaan ollut yhtä vapaa seksuaalisuuntautumisen suhteen kuin nyt, ja se on hyvä asia.

”Mutta ketkä suvaitaan? Puhtaat, työteliäät homot kyllä”, Halonen sivaltaa.

Seksuaalisuudesta päästään sukupuoleen. Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma päättyy ikimuistoisesti. Vihamielisen dystopian nuijima yksityisetsivä Lipton Cockton muuttuu miehestä naiseksi.

Sosialismin romahduksen jälkeen seuraava suuri asia oli ekokatastrofi, Halonen muistelee. Maailma oli kovien arvojen hallussa.

”Viimeiset vuosituhannet patriarkaatti on ollut vallassa ja nainen patjana alla, vaikka naiset ja eläimet ovat tämän planeetan pelastus. Elokuva on matka tähän oivallukseen.”

Liptonin aikaan Halonen oli vielä äärifeministi. Tätä nykyä hän on ”antifeministi”, mutta silti tasa-arvon kannattaja. Feminismi on Halosen mukaan patriarkaattinen juoni, joka aivopesee naiset toimimaan markkinatalouden pussiin.

Naisten voimavaroja ovat rakkaus, myötätunto ja anteeksianto. Jos maailma pyörisi niillä, ei olisi mitään sotia.

”Jeesus ja Buddha olivat feminiinisiä miehiä. Ainoa keino löytää itsestään feminiinisyyttä on kulkea pois sotaisuudesta ja etujen ajamisesta.”

23.lokakuuta 2013. Haastattelen Jari Halosta kahden kesken ohjaajan työhuoneella. Tarjolla on suklaata, ja ilmassa tuoksuu suitsuke.

Kahden tunnin aikana Halonen ihailee naiseuttani ja ”spirittiäni” moneen otteeseen.

”Sä olet luoja, maailman voiman kuva. Jos sä oivallat sen, sun ympärillä pyörii kaikki,” Halonen kuvailee.

Jokainen Halosen tekemä elokuva tuo ohjaajan senhetkiset ajatukset alastomina päivänvaloon. Feminiinisyys on uudessa Kalevala – Uusi aika -elokuvassa läsnä uudessa, kehittyneessä muodossa. Kun bisnessuvun vesa Sampo (Tommi Eronen) tapaa gurun (Maija-Liisa Ström), hän herkistyy ja yrittää irtautua oravanpyörästä.

Yhdeksän vuotta työn alla ollut eepossovitus on kansallishistorian uudelleenkirjoitusta siinä missä Aleksis Kiven elämäkin. Halonen oivalsi, että Kalevalan tarut kertovat suomalaisten esi-isien ymmärryksen maailmasta. Se on matriarkaattinen ja tasa-arvoinen, kuten muinainen Mesopotamia.

Elias Lönnrot ei ruotsalaisen hegemonian vuoksi ymmärtänyt tätä. Siksi Kalevalasta tuli ”Pocahontas-piirretty amerikanintiaaneista”.

Halonen iskee takaisin nauramalla ruotsalaisille. Häntä ihmetyttää, miksei julkisessa keskustelussa päästä koskaan viime sotia pidemmälle.

”Vastahan brittitutkija kävi täällä kertomassa, että meillä on samat itsetunto-ongelmat kuin muillakin valloitetuilla kansoilla, kuten eskimoilla.”

Missä alistushistoria, siellä rasismi:

”Meitä on estetty nostamasta suomalaisuutta millään muulla tavoin kuin Esa-Pekka Salosen rikastumisen tai lätkäkullan voimin.”

Halosen mukaan rasismi syntyy siitä, ettei meidän ole annettu tuntea arvoamme.

_______________

Tärkeitä päivämääriä:

• 30. syyskuuta 1962: Jari Halonen syntyy.

• 17. tammikuuta 1987: Jouko Turkan tähtioppilas Halonen heittää ulosteita kohti yleisöä Jumalan teatterin esityksessä Oulussa. Halonen erotetaan Teatterikorkeakoulusta.

• 26. joulukuuta 1991: Neuvostoliitto sortuu.

• 27. maaliskuuta 1992: Jari Halosen ensimmäinen elokuva Back to the USSR – Takaisin ryssiin tulee elokuvateattereihin.

Kirjoittaja on vapaa elokuvatoimittaja.

Kalevala – Uusi aika elokuvateattereissa tänään 15. marraskuuta.

Artikkelin lyhyempi versio on julkaistu myös Voimassa 9/2013.

Korjattu 15.11. klo 14.37 editoinnissa tullut virhe: Finlandia-hymni soi elokuvassa Aleksis Kiven elämä, ei elokuvassa Takaisin ryssiin.