Teksti Kimmo Jylhämö
Voima on Suomen ykköshuumorilehti, mutta nyt markkinoille tunkee ikivanha Pahkasika. Kilpailu kovenee. Mistä on kysymys? Voiman päätoimittaja Kimmo Jylhämö haastattelee haastajakollegaansa Markku Paretskoita.
Pahkasika alkaa taas ilmestyä. Pahkasika lopetti vuonna 2000, Voima aloitti vuotta aiemmin. Onko tässä jokin kohtalonyhteys?
Markku Paretskoi: Kyllä. Pahkasian ja Voiman kohtalonyhteys on selvä. Jokaisessa maassa on aina vakiomäärä huumorilehtiä. Kun Pahkasika lopetettiin vuonna 2000, tilalle tuli heti toinen huumorilehti.
Jotkut ovat väittäneet, että Voimassa ja Pahkasiassa on jotakin muutakin yhteistä. Olen samaa mieltä, kummatkin on painettu paperille ja kummassakin on kirjoitusta ja kuvia, kummatkin ovat hauskoja paitsi Voima. Mitä mieltä sinä olet?
Itse lähestyisin asiaa sivunumeroiden näkökulmasta. Kumpaisessakin aikakautisessa painojulkaisussa on sivunumerot. Tosin Voimassa numerointi alkaa lehden alusta ja jatkuu aina lehden loppuun saakka. Pahkasiassahan suosittiin ratkaisua, jossa sivunumerointi alkoi lehden lopusta ja päättyi alkuun. Ja vielä niin, että käytimme käänteistä numerointi. Näin lehden viimeisellä sivulla oli numero 64 ja ensimmäisellä sivulla numero yksi. – Kirotun ovalaa, vai mitä?
Väitit Pahkasian lakkauttamisen yhteydessä, että ”nykymaailmassa Pahkasian kaltainen lehti on tarpeeton”. Wikipedian mukaan tarkoitit sitä, että ”todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään eikä sitä siksi voi parodioida”. Onko todellisuus muuttunut, kun Pahkasika tekee paluuta?
Wikipediahan ei voi erehtyä, joten tuo ”todellisuus on muuttunut jne. jne.” on nykyään eräs tunnetuimpia sitaattejani. Tosin en ole sitä itse koskaan lausunut. Kotimaisen kirjallisuuden tuntijat toki tunnistavat lainauksen oikean alkuperän. Itse ajatus on kuitenkin Wikipedian käsittelyn jälkeenkin oikeansuuntainen: todellisuus on Pahkasian perustamisen jälkeen (1975) jälkeen muuttunut kokolailla melkoisesti – ja nimenomaan omituiseen suuntaan. Nykyään Pahkasika edustaakin jo konservatiivista järjen ääntä suhteessa todellisuuteen.
Elämme jatkuvassa muutoksessa. Onko Pahkasika lehtenä yhtä dynaamisesti muuttuva & elävä kuin esimerkiksi Alivaltiosihteeri ohjelmana?
Kysymyksen muotoilu sisältää väittämän, joka on vain osittain totta. Elämme kyllä jatkuvassa muutoksessa, jossa kaikki muuttuu – paitsi Pahkasika. Se ei muutu. Tai kenties ehkä siten, että juuri ilmestynyt uusi Pahkasika ei ole enää lehti, vaan 128-sivuinen kirja.
Ja lopuksi kokoava kliimaksikysymys: mikä on parodian paikka & merkitys nyky-yhteiskunnassa?
Hieman yllättäen parodian teko laajalevikkisessä julkaisussa on nykyään hankalampaa kuin aikaisemmin. Parodia vaatii aina sitä, että vastaanottaja, tässä tapauksessa lukija, tuntee parodian kohteen. Takavuosikymmeninähän suurin piirtein kaikki tiesivät samat asiat, lukivat samat lehdet, katsoivat samat tv-ohjelmat ja kuuntelivat samaa radiokanavaa. Nyt ei isoja yhtenäisyleisöjä enää ole. Jokaiselle sirpaleryhmälle pitäisi väsätä omat parodiansa. Mutta asiaan: Kysyitte parodian paikkaa. Itse pidän sitä nykyään työhuoneellani ikkunalaudalla siinä kukkaruukun vieressä.