Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 1/2012.

Todellisuusvoimaltaan ja kertojantaidoltaan sen veroisia meillä ilmestyy korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa”, kirjoitti Pekka Tarkka Helsingin Sanomissa 12. joulukuuta 1972 tuoreeltaan Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -kirjan ilmestymisen jälkeen.

Jälkeenpäin voisi sanoa enemmänkin, sillä Salaman teos on kaunokirjallisten ansioidensa ohella muodostunut erääksi tärkeimmistä poliittisen työväenkirjallisuuden klassikoista. Valistuneessa kirjahyllyssä sen usein löytää kyljikkäin Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian kanssa.

Siinä näkijä missä tekijä kertoo jatkosodan aikaisesta Pispalasta, sen työläiskulttuurista ja agitaation ja sabotaasin keinoin vaikuttaneesta vastarintaliikkeestä ja Etsivän keskuspoliisin, ohranan, julmuudesta.

Salaman teos on moninkertainen petturuuden kuvaus. Se ei kerro vain isänmaansa hylkäämien isänmaanpettureiden kapinasta, vaan myös joukon sisällä vaikuttavasta ilmiantajasta. Samalla se on tärkeä elämäntavan kuvaus, jossa yksityisen elämän petturuudesta jää kiinni yksi jos toinenkin.

Kirjasta on tehty tärkeitä teatteriproduktioita, etenkin Jouko Turkan ohjaus 1976. Ensimmäinen elokuvallinen tulkinta tulee vasta nyt, kun Kari Paljakan ohjaama televisioelokuva esitetään kahdessa osassa helmikuussa.

Kari Paljakka, miksi elokuva piti tehdä juuri nyt?

”Salaman kirja ja Turkan näyttämösovitus olivat minulle aikanaan järisyttävä kokemus. Teos ravisteli hereille äärivasemmistolaisuudesta. Samalla se osoitti, että isänmaallinen äärimmäisyys on sekin tappavaa ja johtaa tällaisiin kierteisiin.”

”Yritin saada elokuvaa tuotantoon ensimmäisen kerran vuonna 1986. Salama itse suhtautui hankkeeseen hyvin skeptisesti, koska piti selvänä, että Neuvostoliiton kannalta aihe oli liian kuuma.”

Kirjassa merkittävää on sen näkökulmarakenne. Samoja tapahtumia kuvataan eri henkilöiden näkökulmasta, jolloin lukijalle paljastuvat inhimilliset tulkintaerot. Mietittekö metodin soveltamista elokuvaan?

”Käsikirjoitukseen yritettiin kaksi vuotta vääntää näkökulmia ja takaumarakennetta, mutta se uhkasi mennä muotokokeiluksi ja tarina alkoi kärsiä. Oltiin jo heittämässä pyyhettä kehään, kun joku ehdotti, että kirjoittakaa suoraan. Tuntui se pyhäinhäväistykseltä, mutta se saatiin niin toimimaan.”

”Huvittavaa on, että Salama lainasi tekniikkaansa vaikutteita elokuvista.”

Elokuva maksoi epookille vaatimattomat 700 000 euroa. Mitä haasteita budjetti tuotti?

”Kuvauspäiviä oli vain 26, vaikka tällaiseen olisi hyvä varata 40, mutta paikattiin sitä sitten sissimeiningillä. Epookkia ei kannata tehdä niin, että rakennetaan kalliit lavasteet. Draama on tärkeintä, se elää ensi sijassa näyttelijöiden kasvoilla.”

”Oma haasteensa oli ajan tapakulttuurin tavoittaminen, sota-ajan maailma oli karheaa ja puheet kovia, tunteet olivat pinnassa, olivathan kaikki koko ajan kuolemanvaarassa.”

Mistä Salaman kuvaama poliittinen väkivalta nousi?

”Kun vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittelyssä murhiin syyllistyneet vapautettiin vastuusta, se koettiin työväestön keskuudessa suurena epäoikeudenmukaisuutena. Ei ollut mikään ihme, että näiden muutenkin alas lyötyjen lapset ryhtyivät jatkamaan kapinaa.”

”Vääryyden kokemusta vahvistivat jatkosodan fasistiset painotukset. Tämä kaikki peilautuu hyvin viime vuosien terrorismin, antiterrorismin ja terrorismin vastaisen sodan kierteisiin. Paha synnyttää pahaa.”

Mitä Salaman teksti kertoo meille tässä ajassa?

”Romaanin todellinen ydin on vastarintaliikkeen petturin tekemä pitkä tunnustuskirje. Tämä Salaman alter ego kysyy, kenelle ihmisen tulisi olla lojaali, itselleen vai ryhmälle? Entä kuka ottaa vastuun kokonaisuudesta ja ymmärtää tehdä itse johtopäätöksiä?”

”Petturi syyttää entistä toveriaan siitä, että tämä ottaa valmiina ideologiset tunnukset ja opista ne osat, jotka itselle sopivat. Tämä kaikki kertoo siitä, miten me Suomessa nykyään ymmärrämme oman kansallisen kertomuksemme. Niitä asioita, jotka eivät sovi kuvaan, ei haluta nähdä eikä tunnistaa.”

Hannu Salama: Siinä näkijä missä tekijä. Otava 1972. 421 s.

Kari Paljakka: Siinä näkijä missä tekijä. Ensimmäinen osa Yle TV1:n Kotikatsomossa 12.2. kello 21.05, uusinta 13.2. kello 22.30. Toinen osa 19.2. kello 21.05, uusinta 20.2. kello 22.30.