Teksti Erkki Pirtola
Petri Martikainen on taiteilija, joka aikoinaan diagnosoitiin skitsofreenikoksi. Taiteen ja lääkehoidon avulla hän on taistellut itsensä ylös sairauden helvetistä. Parantumisen ilosanomaa voi katsoa Erkki Pirtolan videosta.
Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 5–6/2012.
Petri Martikainen on taiteilija, joka aikoinaan diagnosoitiin skitsofreenikoksi. Taiteen ja lääkehoidon avulla hän on taistellut itsensä ylös sairauden helvetistä.
Martikainen on viimeiset kymmenen vuotta asunut Kemiön saarella Högalidin kuntoutuskodissa. Hän kierrättää sairaalan jätevarastoja kolmiulotteisiksi ikoneiksi, jotka ovat saaneet suurta huomiota ITE-näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
”Mielisairaus on erilainen kuin fyysinen vamma, joka voidaan hoitaa vaikkapa leikkauksella. Jokainen mieleltään sairastunut on erilainen”, muistuttaa Martikainen.
Itseään hän pitää olosuhdesairastuneena. Vaikea perhe-tausta ajoi hänet nuorena väärään kaveriporukkaan, joka vei hunningolle. Sietämättömien tilanteiden paineessa hänen mielensä hajosi.
Pitkän sairaalaputken lävitse hän selvisi itsekseen piirtelemällä, kunnes onnekas siirto Högalidiin avasi mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen.
”Jos minulle ei olisi annettu tilaisuutta tehdä taidettani, saattaisin olla täysin passivoituneessa tilassa jossain sairaalan nurkassa.”
Wienin lähistöllä Itävallassa sijaitsee Guggingin parantola, jossa on 1950-luvulta lähtien seurattu mielisairaiden luovuutta. Petri ei siis ole yksin kokemuksineen, vaikka Suomessa vastaavaa toimintaa ei vielä olekaan systemaattisesti kehitetty.
Guggingin johtaja on paitsi psykiatri myös taiteilija. Lääkitys ja hoito tähtäävät taiteilijoiden luovaan hyvinvointiin, ja he inspiroivat toisiaan asuessaan omissa huoneateljeissaan. Taiteilijapotilaitten teoksia esitellään sairaalan galleriassa ja art brut -näyttelyissä ympäri maailmaa.
Helsingin Guggenheim-farssin tilalle voisikin miettiä omaa Suomi-Guggingia, koska tällaisia lahjakkaita mielisairaita on varmasti maa täynnä ja heidän tuotteliaisuutensa palvelisi sekä maan taide-elämää että heidän omaa tervehtymistään.
Martikaisen ikonit ovat hurjan värisiä ja sarjakuvatyylisiä. Keskeisintä niissä ovat uskonnolliset aiheet ja koristeelliset kehykset, jotka muistuttavat meksikolaisia ikonostaaseja. Koristeet, helmet, mosaiikit ja muun halpiskitsin hän löytää rihkamakaupoista. Näissä ITE-ikoneissa ovat kaiken maailman pyhimykset hyvässä sovussa: Jeesus, Buddha ja Shiva monenkirjavissa pilttuissa.
”En usko mihinkään yksittäiseen uskontoon, mutta usko sinänsä tekee hyvää aivoille! Unelmani olisi sisustaa ja maalata temppeli, jossa kaikki maailman uskonnolliset hahmot olisivat yhtä aikaa esillä.”
