Teksti Erkki Pirtola
Erkki Pirtola pääsi näkemään lähes ensimmäisenä Juha Pesosen voimakkaat maalaukset Valkeakoskella. Mummolan autotallista nousivat esiin rakkauden kauhut.
Juha Pesonen, 40, pakeni aikoinaan vaikeaa parisuhdettaan mielisairaalaan, mutta joutui ojasta allikkoon. Päästyään eroon niin sairaalasta kuin parisuhteestakin hän sulkeutui mummolan autotalliin. Siellä tamperelainen taiteilija maalasi ahdistuksensa ulos.
Katso Erkki Pirtolan video Juha Pesosesta ja hänen töistään.
Artikkeli on aiemmin julkaistu Voimassa 7/2012.
Vanereille ja kovalevyille on öljyväreillä syntynyt palanen tuskataiteen historiaa. Pesosen toistasataa teosta käsittävä sarja vertautuu tasoltaan ja sisällöltään mihin tahansa nykytaiteen angstimaalauksiin, mutta hänen tarinansa tekee siitä erityisen. Taiteilijaksihan ei tulla, ennen kuin on koettu rakkauden kauhut. Rakkauden riemu toi kolme lasta, mutta se kääntyi murhekierteeksi.
”Viimein väsyneenä puukolla uhkailu -leikkiin saatoin avata paitani ja pyytää häntä iskemään mahaan. Hän ei kumminkaan lyönyt, koska koki ilmeisesti minun olevan jotenkin henkisesti vahvempi tällöin. Luovalle tuhoamiselle löytyi uusi tapa ilmentyä, kun psykoosi iski päälle. Suosikkiuhkauksia olivat talon polttaminen ja kaivoon tai junan alle hyppääminen. Kun puolisoni yritti itsemurhaa unilääkkeilläni ja hain häntä sairaalasta, päätin, että jotain muutosta on tultava. Kun en saanut häntä hoitoon, ryhdyin itse hakeutumaan sinne. Kun yritin päästä psykiatriseen hoitoon, minut tyrmättiin sanomalla, ettei tänne niin vaan pääse. Perheterapiamme kautta pääsin sitten vihdoin sisään suljetulle osastolle. Siitä alkoi minun uudelleensyntymäni. Itkin, itkin ja itkin. Tunsin itseni vauvaksi, joka halusi syliä. Puolisoni tuli perässäni, mutta hänet asetettiin toiselle osastolle. Lapsemme olivat tuolloin mummon hoidossa.”
Autotalliateljeen keskellä roikkuu nyrkkeilysäkki. ”Olin niin pihalla sen kaiken jälkeen, että ainoastaan hakkaamalla itseni väsyksiin koin ruumiillisen olemassaoloni. Onneksi eksyin Oriveden opistolle, josta sain yllykkeen taiteiluun.”
Kuvista nousevat esiin erilaiset satuttamisen muodot. Kaksi hahmoa liimautuneena toisiinsa seksuaalisen umpilukon kautta tai yksi henkilö kaksoisolentona, josta toinen puoli pyrkii ylös selkeyteen, mutta toinen on vätys, pilaa kaiken. Viha-rakkaustarinan kuvissa kukkii musta huumori. Joissakin tauluissa on tekstiä: ”Mikki Hiiren IHMEELLINEN tukehtumiskuolema.” Jotkut maalaukset on tehty ruoka-aineksista, joita Pesonen sotki väreihin. Eräässä mestariteoksessa on Ihmispanssarivaunu.
Sairaalasta päästyään Pesonen yritti vielä kerran vaimonsa kanssa, mutta yritys päättyi katastrofiin. Sen jälkeen he erosivat lopullisesti.
”Olin täysin tyhjän päällä. Vaihtoehtona oli itsemurha. Mummola oli tyhjillään, ja ryhdyin maalaamaan. Maalaus maalaukselta angstit hellittivät, ja elämääni alkoi tulla järkeä. Koko tähän matkaani meni lähes 10 vuotta. Nyt olen taas aikuinen ja aivan eri ihminen. Ilman taidetta, joka on minua kannatteleva voima, olisin kuollut.”
Pesonen on nyt vakaasti naimisissa, ja kaksi uutta lastakin on tullut. Nykyään hän tekee minimalistisia piirustuksia eikä enää maalaa.