Runsaat kymmenen vuotta sitten Lukas Moodysson kuvasi nuorten seksuaalista heräämistä ja sukupuolirooleihin liittyviä ennakkoluuloja elokuvassa Fucking Åmål. Kimpassa (2000) peilasi 70-lukulaisen kommuunin kautta yhteisöllisyyden ja toveruuden mahdollisuuksia tässäkin ajassa. Lilja 4-ever (2002) taas oli ankara pamfletti lasten hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa vastaan, ja kokeellisempi Reikä sydämessäni (2004) inhonaturalistinen tutkielma ylipäänsä ihmisten esineellistämisestä.

Mammutissa kyse on Alejandro González Iñárritun Babelin tapaisesta globalisaatioelokuvasta. Molemmissa rakennetaan ristikkäisepisodeilla kuvaa uuden maailmanrakenteen verkottuvista kerroksista ja ihmiskasvoisesta riistosta. Moodyssonin tiukemmassa rajauksessa vastinpareiksi asettuvat eurooppalaisesti samaistettavissa oleva, liberaalin tiedostava amerikkalaisperhe ja heidän filippiiniläisen kotiapulaisensa kaukana kotimaassa asuva etäperhe.

Kysyn Moodyssonilta helsinkiläisen hotellin aulabaarissa, onko Mammutti hänen globalisaatiokriittinen puheenvuoronsa. Moodysson ei ollankaan innostu tällaisesta tulkinnasta.

”Minusta elokuva ei ole erityisen poliittinen. Yritän vain kuvata tavallisten ihmisten näkökulmasta sitä, miten he yrittävät ratkaista oman elämänsä ongelmia ja huolehtia lapsistaan kaiken stressin keskellä. Elokuvassa ei varsinaisesti esitetä vastauksia. Se on minusta lähinnä hyvin lämmin ja surullinen tarina.”

Vänkään kuitenkin vähän vastaan. Minusta Moodyssonin elokuvat ovat poliittisia ainakin siinä mielessä, että ne eivät ole kyynisiä.

”Olet kyllä oikeassa siinä että kaikissa elokuvissani on ollut tietty poliittinen tietoisuus. Nykyään olen kuitenkin ehkä aikaisempaa vähemmän varma siitä miten asiat ovat.”

”Toisaalta uskoni puoluepolitiikkaan ei ole kovin korkea. Poliitikot eivät yleensä kykene irtaantumaan omista rooleistaan ja asetelmistaan. Mutta jos ei ole tilaa epäillylle, ei ole tilaa muutokselle.”

Moodysson on tehnyt yhden dokumentinkin. Yhdessä Stefan Jarlin kanssa toteutettu Terrorister – en film om dom dömdä (2003) kuvaaz Göteborgin EU-huippukokouksen yhteydessä järjestettyjä mielenosoituksia aktivistien näkökulmasta. Hän kertoo lajityypin periaatteessa kiinnostavan jatkossakin, mutta huokaa samalla olevansa liian ujo syöksymään kameran kanssa todellisten tapahtumien keskipisteeseen.

Mammutista, kuten Moodyssonin tuoreimmista elokuvista muutenkin, puuttuu kokonaan ensimmäisten elokuvien hyväntahtoisen ymmärtävä huumori. Silti Moodysson korostaa, että hänen uusissa elokuvissaan näkyy, että hän on tätä nykyä itse onnellisempi ihminen.

Moodyssonilla on 5-, 10- ja 13-vuotiaat lapset. Hän kertoo saaneensa elokuvansa käsikirjoituksen idean väiteltyään vaimonsa kanssa kodin siivoamisesta ja ehdittyään jo harkita ulkopuolisen kodinhoitajan palkkaamista. Tämä oli ratkaisuna tuntunut jotenkin oudolta.

Mammutissa kuvataan hyvää tarkoittavien ihmisten kautta maailmaa, jossa globaali riisto ei ole ensi sijassa hyväosaisten pahuudesta riippuvaa. Keskeinen pyrkimys on osoittaa, että materiaalisesti haaskuuseen asti yltäkylläinen elämäntapa riistää myös riistäjiä – ja erityisesti lapsia elintasokuilun kummallakin puolella.

Mammutissa viitataan myös Lilja 4-ever -elokuvan teemaan lasten konkreettisesta hyväksikäytöstä. Juuri lapsiin kohdistuva vääryys näyttää olevan Moodyssonille asia, jonka perusteet on syytä vääntää rautalangasta selvästi ja kollektiivista vastuuta peittelemättä.

Mammutti on ehtinyt saada kansainvälisillä esitysareenoilla ristiriitaisen vastaanoton. Tietystä asetelmallisuudestaan huolimatta se ei ole huono elokuva. Sen henkilöiden psykologia ja asetelmat ovat uskottavia. Verkkaisesti etenevän juonen kulut ovat usein arvattavissa, mutta ne kuvaavat maailmaa, joka on varmasti totta. Eikä tällaisten totuuksien ääneen sanominen sittenkään ole tarpeetonta, vaan jopa erityisen tähdellistä.

Pienen budjettien draamaelokuvilla itsensä alalle muiluttanut Moodysson kertoo Mammutin kaltaisen kansainvälisen elokuvatuotannon olleen projektina varsin raskas.

”Silti ohjaaminen on aina samanlaista. Näyttelijät ovat aina näyttelijöitä ja niin edelleen. Koen myös olevani etuoikeutettu, kun voin tehdä elokuvia ja samalla matkustaa ympäri maailmaa mielenkiintoisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. ”

Tosin Mammuttia katsoessa usein mieleen hiipii epäilys, että Moodyssonia vaivaa omakohtainenkin syyllisyys siitä, että duunia on liikaa.

Lukas Moodysson: Mammutti. Ensi-ilta 17.4. Neljä tähteä.