Pekka Streng tiesi jo 20-vuotiaana sairastavansa syöpää. Streng levytti uransa aikana kaksi vaikuttavaa albumia Magneettimiehen kuolema (1970) ja Kesämaa (1972). Koko Strengin lyhyttä tuotantoa leimaa tietoisuus tulevasta kuolemasta. Hän menehtyi vain 26-vuotiaana.

Strengiltä on säilynyt demonauhoja, joista Jukka Hakokönkään ja Olympia-orkesterin avulla kasattiin levy Unen maa (2009) soittamalla uudet sovitukset alkuperäisnauhojen taustalle. Saman idean tiimoilta järjestettiin Tavastialle 4.2. Pekka Streng -konsertti, jossa maamme eturivin artistit tulkitsivat Strengiä Olympia-orkesterin säestyksellä.

Odotukset olivat kovat ja Tavastia täyttyi 20-50-vuotiaista Streng-faneista. Jukka Hakoköngäs oli koonnut Olympia-orkesteriin maamme eturivin rytmimuusikoita ja solistikatras vilisi tähtiä. Näyttelijät Olavi Uusivirta ja Krista Kosonen lukivat laulujen väliin Strengin tekstejä. Koko kavalkadi taltioitiin elokuvaohjaaja Arto Halosen johdolla.

Psykedelian, peikkojen, menninkäisten ja kannabiksen katkuisen herkän hippitunnelman virittäminen Tavastialle osoittautui haasteelliseksi. Olavi Uusivirran, Kärtsy Hatakan, Emma Salokosken ja Laura Närhen hienovireiset tulkinnat hukkuivat vaivautuneeseen puheensorinaan. Vaikka yleisölle tarjottiin muun muassa klassikot Perhonen ja Puutarhassa, ei Pekka Strengin herkkää intensiteettiä pystytty saavuttamaan.

Konsertin puolessa välissä lavalle saapui 22-Pistepirkko, jota oli ilo kuulla suomeksi. Pitkistä keikoistaan ja äkkiarvaamattomuudesta tunnettu trio ei kuitenkaan päässyt täyteen vauhtiin neljän biisin miniatyyrikeikallaan.

Monet Pekka Strengin biiseistä ovat parin soinnun jameja, joissa pääpaino on teksteissä ja laulajan ainutlaatuisessa tulkinnassa. Olympia-orkesteri täytti sävellykselliset puutteet kitaristi Jarmo Saaren ja saksofonisti-huilisti Pepa Päivisen taitavalla solismilla. Jotain jäi silti puuttumaan.

Ilmaan tuli sähköä vasta, kun lavalle saapuivat Jarkko Martikainen ja Pauli Hanhiniemi. Heidän kunniakseen on sanottava, että tekstien ulkoa opettelemisella on valtava vaikutus tulkintaan. Tämä näkyi myös vähitellen innostuvassa yleisössä.

Iltaa vaivasivat hajanaisuus ja kiusaannuttavan pitkät roudaustauot. Juuri kun oltiin pääsemässä asiaan, tuli solistin aika antaa tilaa seuraavalle.

Vasta encoreen säästetty ”mielenkiintoinen yllätysesiintyjä” lunasti odotukset. Jonna Tervomaan laulama Sisältäni portin löysin oli huikean pysäyttävä esitys. Palaset loksahtivat kohdalleen sekä Olympia-orkesterin soitossa että Tervomaan eläytyvässä laulussa. Koko Tavastia kuunteli hiiren hiljaa, aika pysähtyi. Pakkohan se on myöntää, että itku tuli.