Teksti Mikael Kallavuo
Superrikkaiden seassa elää oikeita verenimijöitä. Viktor Pelevinin kirjassa tavallisten moskovalaisten glamourhaaveet ruokkivat vampyyrien salaseuraa, joka hekumoi uhriensa muistoilla ja salaisuuksilla.
Millä keinoin glamourin henkeä pirstotaan arkisen elämämme päälle? Miksi katukuvassa yleistyvät kallismerkkiset laukut, kengät, kännykät tai niiden piraattikopiot? Uskomattomimman selityksen saa Viktor Peleviniltä, joka satyyrimaisesti availee glamourteatteriamme verhoja romaanillaan Viides maailmanvalta.
Romaanin nuori päähenkilö Roma kaipaa menestystä ja yllättäen sitä tarjotaankin asfalttiin kirjoitettuna. Roma lähtee seuraamaan houkuttelevaa viitoitusta hypätä suoraan eliittiin ja päätyy asunnolle, jossa hänet huumataan ja pakotetaan mukaan suureen salaseuraan. Tämä salaseura koostuu aivan erityislaatuisista olioista, eräänlaisista eliittivampyyreista.
Askel askeleelta Romalle opetetaan salaisuuksia, joilla vampyyrit johtavat maailmaa. Pyrkimyksenä on saada ihmiskunnasta eli ”karjasta” tiettyä maagista ainetta, bablosta. Lypsettävä aines ei suinkaan ole verta vaan yhdistelmä, joka koostuu ihmisten työstä ja glamourtoiveista. Oikealla tavalla nautittuna aine kiskaisee vampyyrit aivan taivaalliseen hekumaan. Bablostaan ryystäilevät tummat siipiveikot ovat asettautuneet asumaan Moskovan läheiselle tunnetulle superrikkaiden asuinalueelle, ja molemmat ryhmät muistuttavatkin monin tavoin toisiaan.
Pelevin rakastaa vihjeitä. Kirjassa kosketellaankin nykytietoisuuden ja yhteiskunnan luonnetta monesta kulmasta. Kun romaanin vampyyri puraisee ihmistä, ei uhri huomaa mitään. Imemänsä pikkuruisen veripisaran avulla vampyyrille sen sijaan avautuvat ihmisen kaikki muistikuvat ja salaisuudet.
Veripisaran imaisu on romaanin mukaan eräänlainen ”sähkömagneettinen tapahtuma” ja sitä voinee pitää vinkkinä tietokoneiden ja hakukoneiden sähkömagneettisesti tallentuvaan tietoon. Romaanin eliitti hyödyntää ihmisveren muistiprofiileja rakentaakseen yhteiskunnasta tottelevaisen.
Peleviniä pidetään yhtenä Venäjän tärkeimmistä nykykirjailijoista, jonka Gogoliakin omalaatuisemmat näkökulmien vaihdot pyrkivät provosoimaan vallitsevia käsityksiä. Hänen teostensa luonne ja taso vaihtelevat paljon. Generation P on kekseliäs kuvaus mainosmaailmaan sortuvasta kirjailijasta; Viides maailmanvalta syventää sen ajankohtaista sarkasmia glamourmaisista keinoparatiiseistamme.
Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta. Tammi 2009. 398 s.
