Susan Muskan ja Greta Ólafsdottirin dokumenttielokuvan Edie & Thea: A Very Long Engagement jälkeen liikuttuneen yleisön rippeet valuvat festivaalin kaljatelttaan tapaamaan ohjaajia. Yleisössä ollut iäkäs nainen tivaa, miksi Edie ja Thea menivät naimisiin. Eikö parisuhteen rekisteröinti olisi riittänyt?

”Ei”, ohjaajat vakuuttavat. ”42 vuoden kihlauksen jälkeen naisten täytyi saada kokea tasa-arvon toteutuminen. Ja häiden piti olla viimeisen päälle sormuksineen ja ilmoituksineen NY Timesin hääosiossa, jonne silloin tällöin kelpuutetaan homopareja.”

Naimisiinmenolla oli kiire, sillä Thea oli kuolemaisillaan MS-tautiin.

Newyorkilaiset Edie ja Thea vihittiin Torontossa vuonna 2007. New Yorkissa homoliitot tunnustetaan, mutta niitä ei voi solmia.

”On idioottimaista, miten laki vaihtelee osavaltioittain. Homoliitot ovat sallittuja neljässä osavaltiossa ja esimerkiksi Kalifornia elää limbossa: välillä liitot sallitaan ja välillä kielletään”, ohjaajat selvittävät taustoja.

Dokumentti naistenvälisestä rakkaudesta muutti matkan varrella muotoaan moneen kertaan.

Muska ja Ólafsdottir tutustuivat Edieen ja Theaan ystävänsä kautta, jolloin syntyi idea lyhytelokuvasta. Materiaalia kertyi kuitenkin paljon, sillä ohjaajat päätyivät haastattelemaan pariskunnan ystäviä ja asiantuntijoita.

Lopulta ulkopuolisten haastattelut leikattiin pois, ja jäljelle jäivät vain Edie ja Thea tarinoineen.

Thean sairauden vuoksi dokumentista tuli traaginen rakkaustarina.

”Aluksi Thea ei halunnut, että kuvaamme. Hän sanoi aina ensin ei ja muutti sitten mielensä”, ohjaajat kertovat. “Kuvausten aikana tarina vei mukanaan ja sairaus lähes unohtui.”

Kuinka suhde kestää puoli vuosisataa?

Edie ja Thea menivät salaa kihloihin vuonna 1962, jolloin maailma oli toisenlainen. Molemmat ehtivät tapailla miehiä ja Edie kävi naimisissakin. Kummankaan perhe ei hyväksynyt naisten suhdetta.

Valkokankaalla nähdään paljon valokuvia seurustelun alkuajoilta, jolloin naiset olivat nuoria, kauniita ja rakastuneita.

”Thea kuvasi valtavan määrän kulttuurihistoriallisesti arvokkaita otoksia, sillä on erittäin hankala löytää lesbokuvia 1950- ja 60-luvuilta. Kuvat pistävät miettimään elämän dokumentoinnin tärkeyttä. Muuten käteen ei jää mitään”, sanovat ohjaajat.

Edie ja Thea olivat kiinnostuneita Muskasta ja Ólafdottirista ja ilahtuivat, kun kuulivat heidän seurustelevan. Parin korttelin päässä toisistaan asuvat pariskunnat ystävystyivät ja ohjaajat joutuivat pohtimaan motiivejaan.

”Eipä toiminut sääntö, että ohjaaja ei saa mennä liian lähelle kohdettaan. Lopulta on tietenkin hyvä, että valta on kuvattavilla. Yleensä ohjaaja ei mieti tarpeeksi, mitä kuvaaminen päähenkilöille merkitsee.”

Thea ja Edie ehtivät olla naimisissa pari vuotta ennen kuin Thea menehtyi alkuvuodesta 2009. Hän ei nähnyt dokumenttia.

”Jännitti esittää elokuva Edielle, joka on hyvin kriittinen ulkonäöstään. Hän katsoi dokkarin, itki ja halusi muuttaa yhden kohdan. Emme silloin tajunneet, että Edien kuulo on lähes hävinnyt. Myöhemmin hän näki tekstitetyn version ja taisi järkyttyä puheistaan”, ohjaajat nauravat.

Edien ja Thean tarina on löytänyt yleisöjä homo- ja lesboelokuvafestivaalien ulkopuolelta.

”Joku katsoja kommentoi, ettei tiennyt lesbojen näyttävän tuolta. Elokuva ylittää homouden rajat, ja kaikki voivat samaistua siihen. Epävarmoina aikoina Edien ja Thean rakkaus luo toivoa.”

Totta. Ei voi kuin pyyhkiä kyyneleen silmäkulmasta, kun parantumattomasti sairas Thea ja 80-kymppinen Edie kertovat olevansa rakastuneita ja näkevänsä toisensa kauniina.

Lähes puolen vuosisadan kokemuksella voi antaa neuvoja, jotka pätevät niin homo- kuin heteropariskuntiin: Ole positiivinen, ilmaise tunteesi ja iloitse tässä ja nyt. Jos on ongelmia, tee niille heti jotain. Leiki paljon. Älä katso taaksepäin, sillä elämä on nyt!

Ja mikä tärkeintä: harrasta seksiä niin pitkään kuin kykenet kipuamaan toisen päälle.

Espoo Ciné -elokuvafestivaali 29.8. asti.

Edie & Thea: A Very Long Engagement -elokuva 29.8. kello 16.15 Kino Tapiolassa.