”Ajattelu, tieto tai innovaatiot eivät muodostu käskyjen tai lakien vuoksi.”

Yliopisto osana yhteiskuntaa on avoin määrittelylle. Eri käsitykset yliopistosta synnyttävät vastaavien valtarakenteiden mukaisia olemisen muotoja: karjankasvatuslaitosyliopisto tuottaa akateemista prolemassaa, bisnesyliopisto individualistiyrittäjän, korkeiden lukukausimaksujen yliopisto eliittiä.

Vastavoimaksi virallisten instituutioiden keinotekoisesti asettamia rooleja vastaan opiskelijat eri puolilla maailmaa ovat perustaneet autonomisia yliopistoja, joissa opetus ja tutkimus syntyvät kriittisen pedagogiikan mukaisesti ja omaehtoisesti opintopiireissä sekä verkostoissa.

Kirjan toimittaneet tutkijat Jakonen ja Tilli kertovat pettyneensä yliopistouudistuksen käsittelyyn valtamediassa. Usein se typistyi opetusministeriön retoriikan ontoiksi kaiuiksi. Heidän mukaansa kirjoittajia yhdistää pettymys oikeistolaisen koulutuspolitiikan esitettyyn vaihtoehdottomuuteen.
Yhteinen yliopisto -kirjassa on myös opiskelija-aktiivien kirjoituksia.

Anarkistinen all play, no work -asenne kuvaa Joensuun autonomisen opiskelijaliikkeen käsitystä tiedon synnystä: ”Mitä tahansa uuden lain kanssa kävisi, ajattelu, tieto tai innovaatiot eivät muodostu käskyjen tai lakien vuoksi, vaan niistä huolimatta”, Heidi Meriläinen ja Juhana Venäläinen kirjoittavat.

Meriläisen ja Venäläisen mukaan innovaatiopolitiikka näkee opiskelijat muokattavana, oletetuista työtarjouksista kilpailevana massana. Anna-Mari Kaján kirjoittaa, että Jyväskylässä opiskelijaliike tuotti oppimisesta ja opiskelijan asemasta arvokasta tietoa, minkä myös yliopisto tai ylioppilaskunta olisi voinut tehdä.

Kaikista opiskelijoiden kirjoituksista näkyy turhautuminen ylioppilaskuntiin, kun yliopistojen johto esitti kaikkia koskevat uudistukset autoritäärisinä määräyksinä, joista ei voisi neuvotella. Opiskelijaliikkeillä koetaan olleen ratkaiseva vastuu näkyvän protestin rakentamisessa uuden yliopistolain eduskuntakäsittelyn aikana.

On kuitenkin omituista, että kirjassa opiskelijoiden kirjoitukset on lykätty omaan lastenosastoon ja erotettu tutkijoiden kirjoituksista.

Tutkijat näkevät uuden yliopistolain monella tavalla epäonnistuneena. Professori von Bonsdorffin mukaan huonoa uudistuksessa on ollut ennen yliopiston kollegiaaliseen luottamukseen perustuvan hallinnon muuttuminen vertikaaliseksi konsernijohtamiseksi. Tutkija Matti Volanen kaipaa yliopiston alkuperäistä sivistystehtävää.

Vasemmistoaktiivi Joel Kaitilan ja YTL Jukka Peltokosken mukaan New Public Management -kritiikki tai sivistysyliopiston muuttuminen kannoksi kapitalismin kaskessa ei selitä muutoksia työn ja tuotannon suhteissa, koska tiedon ja koulutettujen tietotyöläisten tuotanto on nykyään edellytys pääoman kasautumiselle.

Siksi tietotyöläisten kontrolli ja tietotuotteiden yksityistäminen ovat oikeiston tavoitteita, jotka tulisi politisoida.

Näin sivistysyliopistodiskurssin ja tietokapitalismianalyysin voi asettaa vastakkain. Jos kohta sivistyspuhe hukkaa kapitalismin ja tiedontuotannon strategisen yhteyden, niin tietokapitalismianalyysi on suppea kuvaus kapitalismista, joka koskee vain rajattua joukkoa kehittyneimmissä maissa.

Mikäli kaikkien maiden työläiset olisivat nokkelia tietoduunareita, joku voisi vaikka Marxin Grundrissen pohjalta ihmetellä, miksei vallankumous ole jo täällä.

Mutta ehkä onkin parempi seurata ranskalaisen filosofi Gilles Deleuzen ajatusta, että ”tulee ajatella ennemmin vallankumoukselliseksi tulemista kuin vallankumouksen tulevaisuutta”.

Mikko Jakonen & Jouni Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. Tutkijaliitto, Helsinki 2010. 215 s.

Antti Heinonen