Meksikon zapatistit eivät ole kuolleet. Lännessä sissiliike katosi muodista, kun vallankumousta ei tullutkaan.

Meksiko liittyi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Naftaan 1. tammikuuta 1994.

Eteläisessä Meksikossa, Chiapasin osavaltiossa, alkuperäisväestö nousi kauppasopimusta vastaan. Zapatisteiksi itseään kutsunut kansanliike ammensi anarkismista ja sosialismista. Zapatistien kansallisen vapautuksen armeija EZLN vaati Chiapasille itsehallintoa. Päämääränä oli vallankumous.

Uusliberalismiin kriittisesti suhtautuvasta liikkeestä tuli länsimaista ulkoparlamentaarista vasemmistoa yhdistävä tekijä.

Ei vähiten siksi, että zapatistien edusmiehenä toimi salaperäinen ja karismaattinen EZLN:n puhemies Subcomandante Marcos, jonka kirjoituksia käännettiin useille kielille.

Vallankumousta ei tullut, ja viime vuosien aikana zapatisteista ei ole kuulunut juuri mitään. Liike ei silti ole kuollut. Uudenvuoden aattona zapatistit juhlivat kansannousun 20-vuotispäivää. Mitä heille kuuluu?

Zapatistit ovat olleet armeijan pihdeissä. Verta on vuotanut, alkuperäiskansan kyliä pakkosiirretty ja zapatisteja häädetty, viimeksi syksyllä 2012.

Zapatisteja elää viidessä kyliä yhdistävässä itsehallintokeskuksessa. Niitä hallinnoi Junta de Buen Gobierno, hyvän hallinnon neuvosto. Neuvoston jäsenet vaihtuvat säännöllisesti. Naisilla on näkyvä osa.

Meksikon hallitus on turvautunut avustusohjelmilla harjoitettuun hajota ja hallitse -taktiikkaan. Hallitus on saanut zapatistiperheitä vaihtamaan puolta monesti tyhjillä lupauksilla vedestä ja sähköstä.

Länsimaiset zapatistien tukijat matkustivat paikalle jo vuonna 1994, jotkut taistelemaan. Suurin osa oli paikalla ihmisoikeustarkkailijoina ja ihmiskilpinä.

”Niistä ajoista on opittu”, toteaa Marina Pages ihmisoikeustarkkailua koordinoivasta SIPAZ-järjestöstä. ”Ihonväri ei suojaa tarpeeksi.”

Usko siihen, että armeija ei koskisi tarkkailijoihin, osoittautui vääräksi, kun vuonna 1997 paramilitaarit hyökkäsivät ulkomaisen delegaation kimppuun viidakkoveitsin ja asein.

Ajatusta auttajasta ja autettavasta ei ole helppo murtaa. Zapatistit kieltäytyvät hankkeista, joita ei toteuteta heidän ehdoillaan. Erilaiset vesi-, energia- ja yhteisöradiohankkeet sen sijaan ovat menestyneet.

”Nykyään toimitaan yhteisöjen ehdoilla”, Pages kertoo. Tarkkailijoilla on säännöt päihteiden käytöstä, sopivasta pukeutumisesta ja lahjojen antamisesta.

”Oppimisen ja erehdyksen kautta luotua itsehallintoa on opetettu kuluneen vuoden aikana järjestämällä yhteisöissä kaikille kiinnostuneille escuelita, pieni koulu.”

Aktivistit ovat rakentaneet yhteistyötä zapatistien kanssa kahvin maahantuonnin ympärille. Kahvi on zapatisteille merkittävä tulonlähde. Suurin osuuskunta tuottaa vientiin 130 tonnia vuodessa.

Juhlavuoden kynnyksellä Meksikon lehdistössä nostettiin esiin se, että köyhien intiaanien elintaso ei ole noussut. Vaikka EZLN ei ole parantanut intiaanien elintasoa pesoissa mitattuna, zapatistit kokevat silti, että heidän arvokkuutensa ja päätäntävaltansa on lisääntynyt.

Paikallispolitiikassa zapatisteja ei voi ohittaa, ja myös Meksikon valtapuolueen PRI:n täytyy ottaa nykyään päätöksissään huomioon zapatistien kannat.

Mervi Leppäkorpi