Huippuyliopisto Walt Disneyn tapaan.

Mikki Hiiren keksinyt Walt Disney perusti 1950- ja 1960-lukujen taitteessa oman huippuyliopistonsa Kaliforniaan. Yliopiston pelastukseksi koitui lopulta alkuperäisen innovaattorin kuolema. Vincent van Goghin ja Walt Disneyn taitelijaidentiteettejä tutkiva kuvataiteilija Mikko Ijäs kertoo huippuyliopiston tarinan.

Mikki Hiiren pääsuunnittelija ja ensimmäisten Mikki-elokuvien pääanimaattori Ub Iwerks päätti pitkällisten palkka- ja tekijänoikeusriitojen jälkeen erota Walt Disneyn yhtiöstä vuonna 1931. Täytyy muistaa, että Walt Disneyn osuus studion tuottamiin elokuviin vuoden 1928 jälkeen oli ainoastaan ideointityössä.

Elokuvat alkoivat aina tunnetulla ilmaisulla: Walt Disney Presents. Studio näytti elokuviensa yhteydessä ainoastaan kaikkein keskeisimpien tekijöiden nimet. Suuri joukko animaattoreita, käsikirjoittajia myös ohjaajia jäi ilman minkäänlaista tunnustusta rankasta työstään. Lumikki (1937) tehtiin käytännössä orjatyönä.

Kaikkiaan Disneyn studio toimii aivan kuin oikean kapitalistisen tehtaan kuuluukin toimia: Studio omistaa tuotantovälineet, joista useat ovat työntekijöiden keksimiä, mutta studion patentoimia sekä työntekijän työn tulokset. Työntekijä saa korvauksen omasta työpanoksestaan, mutta studio kerää kaikki voitot ja palkinnot.

Walt Disney on esimerkiksi voittanut enemmän Oscar-pystejä kuin kukaan muu, yhteensä 31 kappaletta.

Ub Iwerksin jättämä taiteellinen aukko Disneyn studiolla pakotti Walt Disneyn suunnittelemaan uusia mahdollisuuksia värvätä nuoria lahjakkuuksia yhtiön palkkalistoille. Tarkoituksena oli kouluttaa kokemattomia taiteilijoita yhtiön käyttöön, käytännössä ilman palkkaa.

Disney lähestyi useita taidealan oppilaitoksia, mutta usean torjunnan jälkeen ainoa, joka suostui yhteistyöhön oli Chouinardin taideinstituutti Los Angelesissa.

Aluksi Disneyn työntekijät kävivät koulun tiloissa opiskelemassa, mutta Disney ei pitänyt järjestelystä, koska studio joutui maksamaan työntekijöidensä matkat piirustustunneille.

Chouinardin taideinstituutti suostui lopulta lainaamaan Disneyn Hyperion-studiolle Don Grahamia, joka oli instituutin keskeisimpiä opettajia. Hänen työtään häiritsi kuitenkin se, että Disney ei suvainnut studiollaan muun muassa alastonmallin piirustusta.

Chouinardin taideinstituutti oli perustettu vuonna 1921 ja se oli kukoistanut toisen maailmansodan jälkeen, koska valtio tuki rahallisesti sotaveteraanien taideopintoja. Disneyn taloudellisten vaikeuksien aikana 1940-luvulla rouva Nelbert Chouinard antoi Disneyn työntekijöiden opiskella instituutissa ilmaiseksi.

Vuonna 1955 Walt Disney nimitettiin taideinstituutin johtoryhmään. Tämä tehtiin sen vuoksi, että Disneyn läsnäolo johtoryhmässä auttaisi saamaan pienelle taidekoululle julkisuutta ja auttamaan koulua varainkeruussa. Samana vuonna Disney perusti Chouinardiin kaksi kahden vuoden stipendiaattia vasta perustetun Walt Disney -säätiön kautta.

Walt Disneyn ehdotuksesta koulu nimitti instituutin johtajaksi Disneyn hyvän ystävän Mitchell Wilderin.

Wilder lopetti heti virkaan astuttuaan lukuisan määrän tuottamattomia ja Disneyn mukaan myös epäsuosittuja kursseja, kuten piirustuksen ja maalauksen, ja irtisanoi suuren määrän henkilökuntaa. Wilder tuli tunnetuksi Chouinardilla “Disneyn kirvesmiehenä”.

Hän on myöhemmin haastattelussaan todennut, että “minun nimitykseni oli täysin Walt Disneyn ansiota ja Walt käytännössä päätti luottamushenkilöiden mielipiteet heidän puolestaan”.

Vuonna 1960 Chouinard oli jo täysin Disneyn taloudellisen kontrollin alaisena. Vuoteen 1963 mennessä Chouinardin akateemiset kurssit eivät enää sisältäneet perinteisiä piirustus- ja maalauskursseja. Tämä suututti opiskelijoita, jotka alkoivatkin järjestää säännöllisiä protesteja koulunsa johtoryhmää ja Disneytä vastaan.

Walt Disneyn alkuperäinen tarkoitus oli kouluttaa taiteilijoita. Mutta Disneyn intressit muuttuivat ja lopulta häntä kiinnosti enemmän tuottavan akateemisen yliopiston perustaminen ja sen tuoma arvostus. Taideopetusta oli myös hankala perustella Disney-yhtiön sijoittajille, sillä sitä ei nähty talouden näkökulmasta kannattavana investointina.

Keväällä 1962 Walt Disney päätti yhdistää Chouinardin ja niin ikään rahapulasta kärsivän Los Angelesin musiikkiopiston Conservatory of Musicin yhdeksi isoksi oppilaitokseksi, josta tulisi California Institute of the Arts eli CalArts.

Disney oli päätynyt ratkaisuun pyydettyään Economics Research Associates -yritykseltä selvityksen Chouinardin mahdollisista taloudellisista uudelleenjärjestelyistä.

Yhdistymishanke eteni ilman ongelmia kunnes Chouinardin opiskelijoiden perustama ryhmittymä “liberaali-radikaali-taiteilijat” järjesti julkisen säädyttömän taiteen näyttelyn, joka ei sopinut Disneyn moralistisiin taidekäsityksiin.

Näyttelyn teokset olivat abstrakteja ja ekspressiivisiä, joissa paljasta pintaakaan ei säästelty. Walt Disneyn oma taidemaku edusti klassismia. Taidenäkemysten ero vertautuu natsien käsitykseen rappiotaiteesta. Mutta natsitkin hyväksyivät alastonmallit, Walt Disney ei.

Opiskelijoiden mielipiteet saivatkin jonkin verran julkisuutta. Opiskelijoiden keskeisin syytös oli, että Disney lakkauttaa hyvän, perinteikkään ja maineikkaan taidekoulun oman akateemisen kunnianhimonsa vuoksi.

Disneyn yksi keskeinen syy on väitteiden mukaan ollut hänen toiveensa saada nimensä amerikkalaiseen yliopistohistoriaan. Sama tarve näkyy myös hänen oman yrityksensä nimessä. Aluksi sen nimi oli Waltin ja hänen veljensä Royn mukaan Disney Brothers Studio, mutta se muutettiin pian Walt Disney Studioksi.

Walt Disneyllä ei ollut minkäänlaista muodollista pätevyyttä elokuva-alalle, mutta hänelle myönnettiin vuonna 1938 taiteen maisterin kunnia-arvonimi Harvardin ja Yalen yliopistoista. Disneyn tarve akateemiseen tunnustukseen oli kuitenkin peräisin siitä, että hän halusi kovasti olla vakavasti otettu taiteilija.

Hän oli aina hyvin ylpeä, mikäli häntä kutsuttiin taiteelliseksi neroksi ja aivan raivoissaan kun hänen sanottiin olevan lapsiviihteentekijä. Hän halusi yliopistourallaan häivyttää viihteen tuottaman painolastin harteiltaan.

Tukahduttaakseen opiskelijoiden vastustuksen ja näyttelyn aiheuttaman skandaalin, Disney ilmoitti lahjoit-tavansa kaikki Maija Poppanen (1964) -elokuvasta kertyneet -voitot CalArtsin perustamiseen. Lisäksi Disney ilmoitti lahjoittavansa uuden kampuksen rakentamista varten 15 hehtaaria maata Disneyn studion omistamalta yli 300 hehtaarin Golden Oaks Ranchilta Los Angelesin pohjoispuolelta.

CalArtsin johtoryhmään kuului useita Hollywoodin merkkihenkilöitä, kuten Disneyn animaattori Marc Davis ja monitaituri Chuck Jones sekä säveltäjät Henry Mancini ja Nelson Riddle. Uuden johtoryhmän kaikki jäsenet olivat Walt Disneyn valitsemia.

CalArts tuli pian tunnetuksi ilkeämielisellä nimellä The House That Walt Built. Eräs Chouinardin veteraani nimitti uutta laitosta “Disneyn akateemiseksi huvipuistoksi”. Disneyn ensimmäinen huvipuisto Disneyland oli avattu kymmenen vuotta aikaisemmin heinäkuussa 1955.

Disney oli hyvin ylpeä uudesta luomuksestaan. Hän ilmoitti veljelleen, Roylle, että hän aikoo viettää viimeiset vuotensa opettamalla koulussaan tittelillä Tri Disney, elokuvakerronnan professori.

Walt Disney ei ehtinyt kauaa nauttia uudesta opinahjostaan. Hän kuoli 65-vuotiaana jatkuvan tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpään joulukuussa 1966. Disney testamenttasi CalArtsille noin 15 miljoonaa dollaria. Kuukausi hänen kuolemansa jälkeen oppilaitoksen johtoryhmä totesi yksimielisesti, että koulu oli Disneyn vaikutuksen alaisena ohjautunut väärille urille.

Disneyn perinnön turvin koulu hankki uuden tontin Valenciasta, noin 17 kilometrin päästä Los Angelesista. CalArts kutsui uudeksi dekaanikseen tunnetun Robert Corriganin, joka oli kehittänyt New Yorkin yliopiston alaisuuteen maineikkaan Graduate School of the Fine Artsin.

Pelastaakseen CalArtsin maineen varteenotettavana taidekouluna, Corrigan tukijoineen erotti kaikki jäljellä olleet Disney-uskolliset työntekijät.

Tänä päivänä CalArts on hyvin varteenotettava taideoppilaitos, jossa taidekoulutuksensa ovat saaneet muun muassa kuvataiteilijat Eric Fischl (BFA 1972), Mike Kelley (MFA 1978), Tony Oursler (BFA 1979) ja David Salle (MFA 1975). Myös elokuvaohjaaja Sofia Coppola opiskeli CalArtsissa, mutta ei valmistunut vuonna 1992, kuten oli tarkoitus.

Koulun sivutoimiseen opettajistoon kuuluu esimerkiksi Paul McCarthy ja siellä on opettanut muun muassa kuvataiteilija Roy Lichtenstein.

Artikkelin kirjoittaja, kuvataiteilija Mikko Ijäs valmistelee väitöskirjaa Taideteollisen korkeakoulun Visuaalisen kulttuurin osastolle. Ijäs tarkastelee tutkimuksessaan neromyyttiä Vincent van Goghin ja Walt Disneyn elämänkertamateriaalin pohjalta. Ijäs toimii ylioppilaskunnan nimittämänä jäsenenä työryhmässä, joka suunnittelee uuden huippuyliopiston opetusta.

Mikko Ijäs