Arvostelussa Marguerite Yourcenarin kirja Tulet.

Marguerite Yourcenarin nuoruudenteos Tulet on kirjoitettu jo 1936, mutta se suomennettiin vasta viime vuonna. Lähes vuosisadan odotus kannatti: queer-kirjallisuuden klassikkonakin tunnettu Tulet on kaunis.

Vain runoilija voi kirjoittaa näin täydellistä proosaa: kieli on kuulaan väkevää, todellista, kirkasta ja visuaalista. Teos kertoo tunnettujen henkilöhahmojen kautta yhdeksän raastavaa tarinaa rakkaudesta ja himosta. Henkilöistä kahdeksan on peräisin antiikin Kreikan mytologiasta ja historiasta, yhdeksäs on Maria Magdalena.

Kullakin henkilöllä on teemansa: Sapfo esimerkiksi kertoo itsemurhasta, Akhilles valheesta. Tekstien suhde seksuaalisuuteen on hämmästyttävän rehti. Sukupuolilla ja seksuaalisella suuntautumisella taas leikitellään avoimesti. Kertomusten välissä on lyhyitä mietelmätyyppisiä katkelmia – kuin merkintöjä onnettomasti rakastuneen päiväkirjasta.

Yourcenar sekoittaa antiikin ja oman 1930-luvun maailmansa niin, että tarinoita ei ole siirretty ajasta toiseen, vaan ajat ovat unimaisesti päällekkäisiä.

Kääntäjä Jussi Lehtonen on tehnyt vaikuttavan työn: on vaikea edes ymmärtää, ettei Yourcenar kirjoittanut Tulia suomeksi. Kirja on myös kansiltaan ja taitoltaan viehättävä.

Marguerite
Yourcenar:
Tulet. Suom. Jussi Lehtonen. Teos 2011.
174 s. Viisi tähteä.

Kati Pietarinen