Arvostelussa Hugleikur Dagssonin kirja Naura, pervo, naura!

Hugleikur Dagssonin kirjat esittelevät noin kaikki maailman perversiot kuva kerrallaan. Erityisessä suosiossa tuntuvat olevan kopro- ja nekrofiilia, mutta henkilökohtaisesta elämäntilanteesta johtuen pedofiilia tietenkin toimii minun kohdalla parhaiten. Esikoisen täytettyä kesällä vuoden on hyvä hieman summata tuntemuksia ja mikäs olisikaan raikkaampi tapa tehdä se kuin pläräillä Dagssonin neljättä suomennosta Naura, pervo, naura!

Kun muksukin on juuri saatu siivotuksi päivähoitoon ja molemmat vanhemmat ovat palanneet päivätöihin alkaa arjen pyörittäminen olemaan melkoisen työlästä. Välillä väsyttää. Tähän väsymykseen iski kuin miljoona volttia kuva, jossa lapsi keskustelee vanhempiensa kanssa. Puran kuvan teille käsikirjoitukseksi.

Lapsi: ”Aiotte erota? Miksi? Ettekö te enää rakasta toisianne?”

Äiti: ”Rakastamme, valtavasti. Elämästä tulee vaan niin paljon helpompaa, kun sinä olet poissa joka toinen viikko.”

Isä (sivummalla): ”Älä muuta sano.”

Ehkä meidän perhe ei seilaa vielä ihan noin syvissä vesissä.

Hugleikur Dagsson: Naura, pervo, naura! Atena 2010. 192 s. Kolme tähteä.

Jari Tamminen