voima puhuu | paratiisin lapset

Voiman 2/2002 mainoskanalassa kukkona tunkiolla hääräävät Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Jo aikaa sitten heviscenestä ulos kasvanut omaperäinen kulttuurivalopilkku sopii Voima-scenellä mainiosti Ateneumin Järnefelt-näyttelyn ja Bravo!-lastenteatterifestivaalin kanssa samalle jyvälaarille.

Eräällä Voima-väen kollektiivilounaalla pohdittiin teoreettisemmin lehden brändiä: jos ideana on yhdistää yhteiskuntakritiikkiä ja kaupallisuutta tuoreella tavalla, mikä olisi iskevämpi yhteistyökumppani kuin ”kaikkien lasten ystävä” Ronald McDonald? Käytännössä kuitenkin McDonald’sin konservatiiviset, kulutuseuforiset ja kulttuuri-imperialismistaan avoimen ylpeät brändiarvot on melko mahdotonta sovittaa Voiman haastajakuluttajuutta suosivaan kulttuurimakuun.

Toisaalta viime vuosina markkinat ovat kiihkolla vallanneet juuri epäkaupallisten ihanteidensa takia kaupallisesti superkiinnostavat urheilun ja kulttuurin alueet. Ehkä pian myös filosofi Thomas Wallgrenin työhuoneella soi puhelin: Zeitgeistiin iskenyt mainostoimisto kertoo ylikansallisen asiakasyrityksensä uuden brändin perustuvan idealle ”suomalaisen yhteiskunnan aito avoimuus”. Siksi he haluaisivat tarjota yhteismainoksen jollekin mahdollisimman radikaalille kansalaisjärjestölle Hesarin etusivulta ja tv-nelosen primetime-ajankohtaisohjelman mainostauolta. Ketä filosofi siis voisi suositella lähestymään asiassa?

Kirkasotsaisen kansalaisaktivismin edustaman viattomuuden puutarhan ja liki läpikaupallistuneen kulttuuritodellisuutemme rajavyöhykkeellä kasvaa muuan Voima-niminen puu. Sitten kun sen kaikki punavihreät hedelmät on syöty, kyse ei enää ole siitä kenen makuun sopii McDonald’s, vaan siitä kenelle kelpaa Voima.

Tuomas Rantanen, Voima Kustannus Oy