voima puhuu | nöyryyden aika

Voiman 10/2002 mainosprofiilista päätellen joulun värit ovat vihreä ja punainen ja paketit enimmäkseen kovia ja kirjan muotoisia. Läpimurron tekevät myös uudemmat tallennemuodot, jollaisina kuusen juurelle pyrkivät Kimmo Pohjolan Kalmuk-dvd-sinfonia, Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvan dvd-versio ja Lenin-museon lystikäs Soviet dada -romppu.

Mainoksien kautta piirtyvä Voima-kuluttaja viettää rauhaisaa jouluaan mielisohvan lukunurkkauksessa haaveillen reppureissuista kaukomaille, napostellen reilun kaupan suklaata ja kuunnellen uudelleenjulkaistuja sota-ajan propagandakupletteja. Naapurin vegaanitkin uskaltaa kutsua joulupöytään, jossa mädin korvaa Arvo Kokkonen Oy:n merileväkaviaari ja palan painikkeeksi tarjotaan Laitilan maanmainiota Kukko-olutta.

Kulttuurisen ruokahalun monipuolisuutta täydentävät suomi-rokkareiden uusversio Tiernapojista, joulupäivän Cantores Minores -konsertti sekä pitkälle tammikuun puolelle riittävä nippu elokuva-arkiston sarjalippuja. Toisaalta tuskin missään vastaavankokoisessa lehdessä markkinoidaan yhtä paljon dokumenttielokuvia kuin Voimassa, nytkin niitä on yli kaksi sivua.

Vuoden viimeisen Voiman kokoaminen sattui kansainvälisen Älä osta mitään -päivän korville. Ajankohdan todellinen opetus ei niinkään piile kieltäytymisen absolutismin, vaan kriittisen kohtuullisuuden sanomassa. Tavarafetisistisessä kulutuskulttuurissamme ei ole kyse siitä, että rakastaisimme tavaroita liikaa, vaan nimenomaan siitä, ettemme välitä niistä tarpeeksi. Ehkä juuri siksi hankimme niin paljon sellaista, jota emme tarvitse, jota ei tarkemmin ajatellen tarvitse kukaan muukaan ja jonka metamorfoosi jätteeksi on tapahtunut jo kauan ennen asiakaskontaktin syntymistä.

Tuomas Rantanen, Voima Kustannus Oy