Arvostelussa Joachim Ranningin & 
Espen Sandbergin Kon-Tiki.

Thor Heyerdahl oli itsepäinen biologi ja hullunrohkea seikkailija. Heyerdahl halusi vuonna 1947 todistaa teorian, jonka mukaan Polynesian saaristo asuttivat eteläamerikkalaiset, eivät aasialaiset. Siksi hän miehistöineen kyhäsi palsapuisen lautan ja ajelehti sillä merivirtojen mukana liki 7 000 kilometriä.

Matkan tieteellinen todistusarvo oli vähäinen ja hengissä selviäminen sattuman kauppaa. Heyerdahlin kirja ja matkalla kuvattu dokumenttielokuva olivat kuitenkin maailmanmenestyksiä.

Tästä riskiretkestä kertova elokuva on kuvallisen ilmaisun puolesta loistelias. Se välittää uskottavan kuvan Heyerdahlin hurmaavan karismaattisesta, mutta omalle asialleen fanaattisesta persoonasta sekä karujen olosuhteiden koettelemasta ryhmädynamiikasta.

Tekijöiden edellinen yhteisohjaus Max Manus (2008) oli onnistunut suurelokuva natseja vastaan taistelleesta norjalaisesta vastarintamiehestä. Kumpikin elokuva on oiva esimerkki siitä, että kansallissankareista voi tehdä muutakin kuin patsaita.

Joachim Ranning & 
Espen Sandberg: Kon-Tiki. 
Ensi-ilta 19.4. Viisi tähteä.

Tuomas Rantanen