Israelissa 10 000 siirtokuntalaista käyttää saman verran vettä kuin 830 000 palestiinalaista.
Israelin ja palestiinalaisten konfliktin eräs rintama kulkee maan alla. Israel kontrolloi tiukasti miehittämänsä Länsirannan pohjavesivaroja ja rajoittaa palestiinalaisten mahdollisuuksia hyödyntää niitä.
Vesi on väline, jolla Israelin viranomaiset pyrkivät epäsuorasti pakottamaan palestiinalaiset pois strategisilta ja taloudellisesti tärkeiltä alueilta Länsirannalla.
”Emme voi enää viljellä maata, koska tarvitsemme kaiken veden selviämiseen”, kertoo al-Hididiyan palestiinalaiskylässä asuva Hayel Mahmoud Bisharat.
Kylä sijaitsee Jordanlaaksossa, jossa palestiinalaisten vesipula on erittäin akuutti samoin kuin muualla suoraan Israelin sotilashallinnon alaisuudessa olevalla C-alueella, joka käsittää 60 prosenttia Länsirannasta.
Al-Hididiyan kylän käyttämän kaivon vesi on ohjattu läheisen Ro’i-juutalaissiirtokunnan viljelyksille, eivätkä kyläläiset saa viranomaisilta lupaa rakentaa uutta kaivoa. Pakon edessä he joutuvat ostamaan vettä muualta.
Säiliöautoilla tuotava vesi on jopa kymmenen kertaa kalliimpaa kuin vesijohtovesi. Hayelin mukaan vesi on likaista, ja usein siihen on sekoittunut jätevettä. Amnestyn mukaan palestiinalaisten tuloista pahimmillaan 40 prosenttia kuluu veteen.
Hayel kertoo, että Israelin armeija ja siirtokuntalaiset häiriköivät yhteisöä. Hän pelkää, että myös tänä kesänä jäljellä oleva peltotilkku poltetaan.
YK:n mukaan palestiinalaisten vesi-infrastruktuurin tuhoaminen on kiihtynyt kahtena viime vuotena ja keskittynyt siirtokuntien ympärille niin sanotulle C-alueelle. Huhti–toukokuussa Israelin armeija on tuhonnut useita palestiinalaisten kaivoja ja sadevesisäiliöitä Jordanlaaksossa, Hebronissa ja Yattassa.
”Heillä ei ole mitään perusteita tai oikeutusta teoilleen. He häiriköivät meitä, jotta väsymme ja muutamme pois, jonka jälkeen he voivat ottaa maamme”, Hayel kommentoi.
Israelin kansallinen vesiyhtiö Mekorot säätelee vesiverkkoa ja vedenjakelua Länsirannalla. Palestiinalaiset eivät saa hyödyntää vesivaroja tai rakentaa vesi-infrastruktuuria ilman Israelin lupaa. C-alueella palestiinalaiset eivät saa käytännössä rakentaa mitään, edes kaivoja. Heistä 70 prosenttia elää vesiverkon ulkopuolella.
Israel käyttää Maailmanpankin arvion mukaan 88 prosenttia Länsirannan vedestä. Palestiinalaisten kokonaisvesimäärä on laskenut reilut neljä prosenttia vuodesta 1995. Samaan aikaan väestömäärä on kasvanut huomattavasti.
Palestiinalaishallinnon vesiministerin Shaddad Attilin mukaan Israel ei noudata Oslon sopimuksen velvoitteita. Pahimmillaan Jordanlaaksossa palestiinalaisten vuorokausikulutus on laskenut jopa 20 litraan, kun Maailman terveysjärjestön minimisuositus on 100 litraa. Siirtokuntalaisten vuorokausikulutus on 300–400 litraa.
Suuri osa Länsirannan vedestä kuluu yksinomaan siirtokuntien maatalouteen Jordanlaaksossa. EU:n mukaan vajaat 10 000 jokilaakson siirtokuntalaista kuluttaa vettä 830 000 palestiinalaisen edestä.
Kuuman kesän aikana Mekorot alentaa vedensyöttöä palestiinalaistalouksiin. Samaan aikaan juutalaissiirtokuntien vedenkäyttö jopa tuplaantuu. Vesikatkot ja -pula ovat kesän koittaessa arkea myös vesiverkkoon kuuluville palestiinalaisille Länsirannalla.
Israelin valtion mittavat verohelpotukset ja halpa vesi houkuttelevat uusia viljely-yrittäjiä Jordanlaaksoon, mikä kasvattaa kansainvälisen oikeuden vastaisia siirtokuntia. Kuivassa ilmastossa viljely nielee paljon vettä.
Vesipulan ja maankäyttökieltojen takia palestiinalaisviljelijät eivät pysty kilpailemaan siirtokuntaviljelijöiden kanssa, ja monien elinkeino on pahasti vaarantunut.
EU:n laskelmien mukaan siirtokuntatuotteita myydään vuodessa 230 miljoonan euron arvosta Eurooppaan, mikä on vain kaksi prosenttia Israelin koko viennin arvosta. Paikallisesti tuotanto on kuitenkin erittäin kannattavaa siirtokuntalaisille.
Kontrasti al-Hididiyan vesipulasta kärsivän palestiinalaistelttakylän sekä naapurissa kasvihuoneiden ja vehreiden peltojen ympäröimän Ro’in siirtokunnan välillä on valtava.
”Haluan, että länsimaat näkevät mitä täällä tapahtuu ja miten joudumme elämään”, Hayel toivoo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän toimi kevään kansainvälisen EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijana Israelissa ja palestiinalaisalueilla Länsirannalla.
Olli-Matti Nykänen
