Vapautuminen palkkatyöstä tulee taas, belgialainen Michel Bauwens väittää.
Commonsit, yhteisresurssit, peer production ja vertaistuotanto ovat in. Niistä ovat kiinnostuneita niin trenditietoiset ajatuspajat, valtionhallinnon lähettiläät kuin marxilaiset teoreetikotkin. Ne kuuluvat Occupy Wall Streetin vakiosanastoon. Saksassa ne ovat nousseet päivänpolitiikkaan. Ja vuoden 2009 talousnobelisti tutki niitä.
Belgialainen Michel Bauwens luotsaa kansainvälistä tutkimusyhteisöä P2P Foundationia, joka kokoaa yhteen teoreettista keskustelua ja vertaistuotannon käytännön kokeiluja. Hänelle vertaistuotanto tarkoittaa kumouksellista tuotantovoimaa, joka haastaa kapitalismin.
Bauwens väittää, että vertaistuotanto päihittää perinteisten yritysten innovaatiokyvyt mennen tullen.
Koska vapaat yhteiset resurssit pienentävät tuotantokustannuksia merkittävästi, vertaistuotanto näyttäisi myös syrjäyttävän immateriaalioikeuksin suojatut ratkaisut.
Ihan pienestä mullistuksesta ei ole kyse. Computer and Communications Industry Association on arvioinut vapaan käytön talouden, jossa tekijänoikeuden haltijalta ei tarvita lupaa tietyn resurssin käyttöön, työllistävän Yhdysvalloissa jo yli 17 miljoonaa ihmistä.
Vuonna 2007 se ylsi yhteen kuudesosaan maan bruttokansantuotteesta.
Vertaistuotanto tapahtuu nyt kapitalistisen yhteiskunnan raameissa, mutta Bauwensin mukaan siinä on potentiaalia enempäänkin: yksityisomaisuuteen perustuvan kapitalismin jälkeen seuraava askel on yhteiseen perustuva vertaistalouden yhteiskunta.
Se pakottaa kapitalismin kehittymään kohti tilaa, jossa nousee esille entisajan kommunismille tyypillisiä vaatimuksia, kuten perinteisestä palkkatyöstä vapautumista, keskusjohtoisuuden ja valtion lakkauttamista ja yksilön elämän ainutlaatuisuuden arvostamista.
Vertaistuotannossa kuka tahansa voi osallistua, kaikilla verkoston jäsenillä on vapaa pääsy yhteiseen, ja yhteisresurssien sekä kunkin kykyjen kohdentamisesta päätetään osallistujien kesken.
Uuden ja vanhan järjestyksen välille syntyy jännitteitä. Bauwensin mukaan eräs keskeinen jännite muodostuu tietotyöläisten, ”kognitariaatin”, ja yritysryppäitä hallitsevan ”netarkisen” luokan välille.
Netarkian voima perustuu internetissä, mobiililaitteissa ja tietokoneissa toimivien Facebookin tai Googlen kaltaisten sovellusalustojen ja toimintaympäristöjen hallintaan. Netarkia menestyy kontrolloimalla vertaistuotantoa ja puristamalla voittoa ihmisten vuorovaikutuksen eri muodoista.
Lienee kuitenkin todellisuuspakoista ajatella online-kommunismin syrjäyttävän kapitalismin. Tuskin myöskään vakiintuneet poliittiset ja taloudelliset vallantahot luopuvat noin vain vallastaan vertaistuotannon hiljaisen vallankumouksen edessä.
Bauwens luottaa kuitenkin tietoiseen strategiaan vertaistuotannon edistämiseksi. Keskeistä on digitaalisen ja materiaalisen maailman vertaistoimijoiden yhteen saattaminen.
Bauwensin mukaan yhdessä toimivat vertaistuottajat, eli ”kommonerit”, ja osuuskunnat sekä yhteiskunnalliset yritykset kykenisivat kilpailemaan suuryrityksiä vastaan nopeudessa, innovaatiokyvyssä ja tuotantokustannuksissa. Yhteiseksi suunnittelualustaksi tarvitaan internet, jonka avulla vertaistuotannon periaatteet levitetään myös materiaaliseen maailmaan pienten tehtaiden verkostoksi.
Yksi esimerkki edistymisestä on Open Source Ecology -projekti, jossa kehitellään noin viittäkymmentä eri konetta, kuten esimerkiksi avoimen lähdekoodin traktoria ja autoa. Projekti soveltaa konesuunnitteluun avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Avoimen suunnittelutiedon avulla koneet rakennetaan eri puolilla maailmaa paikallisissa pajoissa paljolti kierrätettävistä osista.
____________________
Mikä on yhteistä?
Commonsit eli yhteiset resurssit eivät ole julkista tai yksityistä omistusta. Yhteisiä voivat olla esimerkiksi vapaat ohjelmistot, avoin data, yhteiset luonnonresurssit, osuuskunnat, yhteisviljelmät, kylätalot, talkoot, vallatut tilat tai katutaide.
Vertaistuotannossa taas käytetään näitä yhteisiä resursseja, kuten tietoa, kuvia, koodia tai esimerkiksi erilaisia muotoilun avoimesti kehitettävissä olevia tuotteita. Ideaalitilanteessa tuottajat organisoituvat hierarkiattomasti ja vapaasti internetin välityksellä kehittämään ja jakamaan yhteistä.
Yhteisten resurssien alustaa ylläpitää ja suojaa usein jokin yhteisö. Yhteisö ei kontrolloi työvoimaa, kuten perinteisillä yrityksillä on taipumus. Tuotantoon osallistuvat niin yhteisten vahvistamiseen sitoutuneet vapaaehtoiset eli kommonerit kuin firmojen työntekijätkin.
Yhteiseen tukeutuvaa ”vertaistaloutta” rakennetaan yhteistyön ja jakamisen periaatteilla. Välittömimmin kehitys näkyy avoimen lähdekoodin käytön ja ”yhteisöllisen kuluttamisen” lisääntymisenä. Edellisessä kommonerit kehittävät vapaasti ohjelmistoja, ja jälkimmäisessä he organisoivat internetin välityksellä palvelujen ja käyttötarvikkeiden jakamista, kuten aikapankkeja, kimppakyytejä ja työkalulainaamoja.
____________________
Bauwensin visio
1. Vertaistuotannossa arvon luomisen ytimessä ovat erilaiset yhteiset, joihin syntyvät innovaatiot tallentuvat. Ne ovat kaikkien jaettavissa ja kehitettävissä. Kuuluisin esimerkki on Wikipedia.
2. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt suojaavat yhteisiä resursseja yksityistämiseltä. Wikipediaa suojaa Wikimedia Foundation.
3. Yhteisen päälle rakentuu energinen talous. Siinä toimii yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden juridiset rakenteet sitovat ne yhteiseen perustuvien yhteisöjen tavoitteisiin ja arvoihin. Toiminnan periaatteena tulee voiton tavoittelun sijaan olla sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.
4. Sosiaalista tuotantoa ja ihmisten hyvinvointia vahvistamaan tarvitaan ”kumppanuusvaltio”, joka järjestää julkisia palveluja ja esimerkiksi universaalin perustulon.
5. Poliittinen tuki vertaistuotannolle saadaan piraattien, vihreiden, vasemmiston ja edistyksellisten liberaalien koalitiosta. Näistä syntyy edistyksellinen enemmistö, joka järjestää yhdessä kommonerien kanssa yhteiseen perustuvan yhteiskunnan.
Michel Bauwens luennoi vertaistuotannosta 28.9. Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa (Fabianinkatu 24) kello 14. Keskustelutilaisuus kello 18.
Tero Toivanen
