Juoppo & luomuleipä eivät mahdu samaan lehteen.
Markkinointi & Mainonta kertoi 27. lokakuuta, että laulaja-dramaturgi Terhi Kokkonen, tuttuni Teatterikoulu-vuosilta, on lopettanut Me Naisten kolumnistin hommat ”ovet paukkuen”, koska lehden mielestä hänen kolumninsa olivat liian kantaaottavia.
Päätoimittaja Marjo Vuorinen kommentoi uutisessa, että Kokkosen ohjeistamisessa on ollut kyse ”kirjoitustyylistä – ei poliittisista kannoista.”
”Kolumni on vaikea laji”, Vuorinen vihjaa.
Vuorisen linjanveto on kiinnostava. Soitan Kokkoselle ja kysyn, mihin hänen mielestään raja vedetään.
”Hämmentävää on, että aiemmin sain Me Naisista hyvää palautetta”, Kokkonen kertoo. Hän ehti kirjoittaa viisi kolumnia. Pesti alkoi edellisen päätomittajan Riitta Pollarin aikana, Vuorinen aloitti päätoimittajana kesäkuussa.
Vielä toukokuussa lehti piti hänen mielipiteitään kiinnostavina ja pyysi henkilöhaastattelua. Syksyllä sävy muuttui.
Kokkonen poltti lopullisesti päreensä, kun hänen kolumniaan oli korjailtu lupaa kysymättä.
Kolumni alkaa näin:
”Kävin lauantaikävelyllä […] Keskellä katua istui köyhä juoppo syömässä. Kokoomuksen sininen ilmapallo huojui pittoreskin maiseman yllä. Naru johti juopon ranteeseen.”
Kokkonen pohtii Duodecimin onnellisuustutkimusta, jonka mukaan onnellisuus seuraa positiivisesta asenteesta. Olosuhteita ei voi sivuuttaa, hän väittää ja vertaa tutkimustuloksia kapitalismin yksilökeskeisyyteen.
”Onnellisuustutkimuksen tulosten perusteella juoppo olisi kuitenkin voinut jatkossakin vaikuttaa onnellisuuteensa ihan itse. Pitää yllä hyvää spirittiä ja unohtaa menneet”, Kokkonen päättää sarkastisesti.
”Toimitus oli muuttanut kolumnissani kaksi sanaa.”, Kokkonen kertoo.
Sanat ”kokoomus” ja ”sininen” oli korvattu sanalla ”värikäs”. Lokakuun 8. päivä Me Naisista lähestyttiin Kokkosta sähköpostilla.
”Kiitos viimeisimmästä kolumnistasi, jossa pureuduit tärkeään aiheeseen. Kuitenkin yksi huomio: teksteissäsi otat usein poliittista kantaa”, silloinen toimituspäällikkö Katja Sipilä kirjoittaa.
”Lehtemme on kuitenkin puoluepoliittisesti sitoutumaton ja vahvan poliittisen kannan ottaminen ei ole lehtemme linjan mukaista. Toivomme, että mieluummin puhut ilmiöistä, arjesta ja asioista ilman viittauksia puolueisiin tai poliitikkoihin nimeltä.”
Päätoimittaja Marjo Vuorisen kommentti M&M:ssä asettuu outoon valoon. Ohjeistus ei liittynyt kirjoitustyyliin vaan suoraan sisältöön.
Kokkonen ilmoitti lehteen, että työsuhde päättyy tähän.
”Lehdellä on oikeus valita linjansa”, Kokkonen kuittaa eikä kanna kaunaa. Mutta häntä ärsyttää mentaliteetti, jossa pehmeitä arvoja edustaa juureen leivottu luomuleipä, joka on samalla statussymboli ja hyvän omantunnon lähde.
”On rumaa puhua köyhistä, siitä naapurin juoposta mummosta, joka rikkoo ihanan harmonian.”
Ainakaan juoppoja ja köyhiä ei saa yhdistää kokoomukseen, edes puolueen ilmapalloon.
Me Naisille tässä menee raja.
Lue lisää Fifistä.
Tampereen yliopiston Naistenlehti julkisuuden & journalismin paikkana -tutkimus raportoidaan vuoden 2010 lopussa.
–––––––––––––––
Poliittinen tyyli
Politiikan, sananvapauden ja lehtien toimituksellisen linjan rajanvedot ovat puhuttaneet Suomen mediakenttää jo kuukauden päivät.
Päätoimittaja Marjo Vuorinen, eikö Me Naisissa saa ottaa kantaa?
”Totta kai saa! Me saamme yhteydenottoja, joissa välillä haukutaan demareiksi ja ties miksi. Kokkosen kolumneja vaivasi paasaavuus. Ne olivat mielipidekirjoituksenomaisia.”
Miksi kolumnissa ei saa mainita ilmapallon yhteydessä, että se on kokoomuksen pallo?
”Nyt ei ole tästä yksityiskohdasta kyse. En osaa tuollaiseen yksityiskohtaan sanoa mitään.”
Jos tekstistä poistetaan sanat kokoomus ja sininen ja korvataan sanalla värikäs, niin onhan se outoa.
”Kyseessä on työtapaturma. Kaikkien juttujahan editoidaan. Me naiset on moniääninen viikkolehti, meillä ei sensuroida.”
Oletko kokoomuslainen?
”Mulla ei ole mitään poliittista taustaa, eikä sellainen vaikuta mihinkään.”
Jälkikäteen Vuorinen haluaa lisätä, että hän kuuli kolumnin muotoilusta vasta haastattelun aikana.
Susanna Kuparinen
–––––––––––––––
Susanna Kuparinen
