Dalindéon jazzpophurjastelijat eivät isommille kumartele vaan kuuluttavat omaehtoisen musiikin tekemisen puolesta.
Kesäkuun ensimmäisien hellepäivien kunniaksi sovin Dalindéon kitaristin Valtteri Pöyhösen kanssa haastattelupaikaksi Kallion Karhupuiston. Piknikin merkeissä käyty juttutuokio kääntyi moneen kertaan vapaan tilan tärkeyteen, olipa tila fyysinen tai henkinen. Dalindéo-sekstetti esiintyy elokuussa Flow06-festivaaleilla, joka järjestettiin aiempina vuosina VR:n makasiineilla. Paikalle nousevaan musiikkitaloon on tulossa tiloja myös Pöyhösen ja perkussionisti Rasmus Pailoksen opinahjolle, Sibelius-Akatemialle.
Molemmat pitävät itseään enemmän makasiini- kuin musiikkitalohenkisenä, koulutaustastaan huolimatta. Makasiinihenkisyyttä kuvaa sekin, että Pöyhönen ja Pailos esiintyivät lukuisissa kokoonpanoissa makasiineilla ja pitivät siellä yhden kesän verran Aurinkoinen-klubia.
“Hyvät tilat vapaalle musiikin esittämiselle menevät yksitellen, Lepakosta alkaen”, Pailos toteaa.
Muusikolle ja klubijärjestäjälle keikkojen järjestäminen rennoissa paikoissa on ollut helpompaa ja vapaampaa, eivätkä Pöyhönen ja Pailos ole järjestäneetkään enää klubi-iltoja makasiinien mentyä.
Dalindéon taiteellinen johtaja Valtteri Pöyhönen pitääkin Helsingin kehityksen suuntaa aika kehnona.
“Tiloja puretaan jatkuvasti. Makasiinitkin olivat melko orgaaninen paikka järjestää keikkoja, missä niitä jatkossa järjestetään?” sanoo Pöyhönen.
Rasmus Pailos vertaa makasiinien purkua Lepakko-tapaukseen. “On kyllä ihan selvää, ettei Elmun käyttöön annettu Nosturi tavoita samaa porukkaa, joka kävi Lepakossa.”
Menetettyjen mahdollisuuksien listaa jatketaan Helsingin Käpylässä sijainneella Vuoritalolla, jota punkkarit pyörittivät, järjestivät keikkoja sekä treenikämppiä. Vuoritalosta heidät ajettiin kunnanisien toimesta nostamalla tilojen remontoimisen vaatimustasoa.
Seuraavaksi keskustelu kääntyy Helsingin Herttoniemessä sijainneeseen Siperiaan. Nuorten valtaama vanha puutalo muodostui eloisaksi keikkapaikaksi muutaman vuoden ajaksi.
Tämäkin valonpilkahdus katosi kaksi päivää haastattelun jälkeen, kun Siperia paloi maan tasalle.
Sopivan syrjäinen sijainti varmisti, ettei media huomioinut paloa ja jälleen Helsingissä on yksi vapaa tilaa vähemmän. Ilakoimaan jäivät korkeintaan virkamiehet, jotka pääsivät eroon kiusallisesta talonvaltaushässäkästä.
Kesällä Dalindéo esiintyy myös Pori Jazzilla. Vaikka Porikin saa kehuja, on Makasiineilta Kallioon Kuudes linja -ravintolan tiloihin ja sisäpihalle siirtyvä urbaaniin rytmimusiikkiin keskittyvä Flow lähempänä muusikoiden sydäntä.
“Loistava tilahan se on ja pitää olla tyytyväinen, mutta onhan Kuudes linja aivan erilainen paikka kuin makasiinit ja sitä pyöritetään aivan eri periaatteella, ei siitäkään ole tyhjää aukkoa täyttämään”, Pailos pohtii.
Brasilialaisvaikutteisella jazzilla aloittanut yhtye on kehittänyt tyyliään omanlaisekseen. Omaleimaisuudesta huolimatta yhtyeen soundi on tunnistettavaa Ricky-Tick-levy-yhtiön tuotantoa.
Muutama vuosi sitten The Five Corners Quintetin levyn julkaisemista varten perustettu yhtiö on onnistunut luomaan varsin omaleimaisen musiikillisen linjan. Yhtiömies Antti Eerikäinen määritteli puolitosissaan kvintetin tuotantoa banalisoiduksi rallijatsiksi. Samaan lokeroon voisi arkistoida myös Dalindéon tuotannon.
“Voi kyllä tosiaan sanoa, että levy-yhtiö on vaikuttanut hyvällä tavalla meidän tyylimme kehittymiseen. Ricky-Tick tuli mukaan kuvioihin ihan Dalindéon alkuvaiheessa”, Pöyhönen muotoilee. Muutenkin levy-yhtiö on osoittautunut hyväksi valinnaksi, sen suunnalta ei ole hoputettu, vaan materiaalia on saanut työstää kaikessa rauhassa. Työtä ei tehdä dollarinkuvat silmissä, vaan taiteellisista lähtökohdista.
Dalindéon toistaiseksi julkaisemat kaksi singleä ovat tarjolla vain vinyylillä. Pailos toteaa sen olevan harkittu ratkaisu, muttei suinkaan mitään snobismia: “Ensimmäistä pitkäsoittoa edeltävät sinkut on suunnattu lähinnä promona dj-kunnalle Suomessa ja maailmalla. Täyspitkä on sitten tarkoitettu laajemmalle yleisölle ja julkaistaan myös cd-muodossa.”
Instrumenttien lisäksi tulevalle levylle on otettu laulaja mukaan. Japanilaistaustainen laulaja-kuvataiteilija Michiko tekee debyyttinsä levyllä ja ensimmäinen julkinen yhteisesiintyminen on luvassa kesän keikoilla.
“Me poikkeamme aika paljon perusjazzkaavasta, jossa vedetään pitkiä sooloja ja improvisoidaan päättömästi. Meidän kappaleemme ovat tiukkoja paketteja, jotka eivät rönsyile joka suuntaan”, Pöyhönen maalailee.
Rasmus Pailos ilmoittaakin yhtyeen flirttailevan avoimesti popmusiikin kanssa. “Otetaan se lähestyttävyys popista.”
Valtteri Pöyhönen innostuu kuvailemaan levyä sopivaksi sekä perjantai-iltoihin että sunnuntai-iltapäiviin. Ja naureskellen ilmoittaa tavoittelevansa musiikillaan naispuolisia kuuntelijoita: “Melko moni musiikkityyli, jazz mukaan lukien, on voittopuolisesti pojille suunnattua. Mutta me emme sulje ketään ulos, meidän musiikkimme on tarkoitettu kaikille.”
Dalindéo esiintyy Pori Jazzissa 21.7. ja Flow06-festivaaleilla 20.8.
Jari Tamminen
