Arvostelussa Heikki Lahnaojan kirja Yöllä puut. 137 fragmenttia.

Fragmentti tarkoittaa sirpaletta, joka on irronnut isommasta kokonaisuudesta ja joka ei ole enää palautettavissa siihen. Antiikin kirjallisuutta, kuten Sapfoa, tunnetaan lähinnä fragmentteina. Mutta se voi myös tarkoittaa kirjoittamista, jonka ei ole tarkoituskaan muodostaa kokonaisuutta.

Lyhyet, jopa tautologiset virkkeet ovat Heikki Lahnaojan fragmentteja. Yöllä puut muodostaa maisemaa toiveiden ja sävyjen välityksellä, fragmentti vetoaa mielikuvitukseen luomalla tilan ympärilleen.

Siruset ovat yksinkertaisia ja toteavia: ”70. Tänään haluaisin puhella niitä näitä”, tai jopa pienen kielestään tietoisen runon laajuisia: ”55. Palaamme kotiin valojen syttyessä, punatiilisten talojen suojissa, joen madellessa yhä välinpitämättömämpänä.”

Lahnaojan fragmentit ovat vaatimattomalla tavalla avaria ja juhlallisella tavalla arkisia, vetoavia palasia. Niissä on myös semanttista latteutta, joka saa itsestäänselvyydet leviämään jälleen selvitystilaan: ”122. Pesin itseni vedellä.”

Yöllä puut on konkreettisten ja avautuvien lauseiden kirja, jonka lyhyisiin merkintöihin sisältyy maiseman ja merkityksen mahdollisuuksia: ”121. Öisellä pellolla oli melkein eläin.”

Heikki Lahnaoja: Yöllä puut. 137 fragmenttia. ntamo 2013. 4 tähteä.

Maaria Pääjärvi