Arvostelussa Jalil Lespertin
elokuva Yves Saint Laurent.

Yves Saint Laurent ei ole dokumenttielokuva. Kuten toisesta huippumuodin suurnimestä Coco Chanelista tehtiin, myös Yves Saint Laurentista tehdään useita elämäkertaversioita. Toinen ranskalaiselokuva ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Totta tällä kertaa on ainakin se, että elokuvassa nähdään aitoja Saint Laurentin haute couture -vaatteita, jotka on saatu lainaan Pierre Bergé – Yves Saint Laurent -säätiöltä. Vaatteet heijastavat hauskasti eri vuosikymmenten kauneuskäsityksiä. Saint Laurent aloitti 1950-luvun lopulla vain 21-vuotiaana Diorin pääsuunnittelijana Christian Diorin kuoltua.

Elokuva kertoo Saint Laurentista tämän pitkäaikaisen puolison Pierre Bergén näkökulmasta. Bergé hoiti rahallisen puolen, kun Saint Laurent perusti oman muotitalonsa vuonna 1960.

Pierre Niney esittää hienosti komeaa, hemmoteltua mutta sairaalloisen ujoa Yves Saint Laurentia. Vuodet hyppivät turhan tiivisti, koska elokuvaan on haluttu tallentaa taiteilijan koko ura. Hahmot jäävätkin vaille sen syvempää analyysiä.

Jalil Lespert:
Yves Saint Laurent.
Ensi-ilta 2.5. Kolme tähteä.

Hannele Huhtala